Sveitsin näyttökisoista tarttui mukaan sijat 17., 9. ja 10. ja Tšekin maailmancup paikka jäi lopulta selkeän kauas ja mahdollisuudet päästä maastomatkoilla edustamaan Suomea tällä kaudella hupenivat loppuun. Näin ollen vielä tämä seitsemäskin pääsarjakauteni sujuu kansallisen tason suunnistajana. Tätä ei ole kuitenkaan tarkoitus jäädä tämän pidemmäksi aikaa murehtimaan vaan katseet suunnataan tuleviin kisoihin ja erityisesti syyskuun alun SM-pitkään.
Suunnitelmana on harjoitella tarpeeksi paljon ja vastapainoksi palautua riittävästi. Kovasti tekisi mieli juosta eri rastiviikkoja, mutta viime kesän kokemuksien perusteella koitan keskittyä liian kisailun sijaan harjoittelun optimointiin ja kilpailla maltillisesti. Tässä lista kisoista jotka on suunnitelmissa suunnistaa ennen syksyn päätavoitetta SM-pitkiä:
Kauden 2023 yksi lukuisista mutta samalla hienoimmista reissuista on ollut Sveitsinmaalle, jonne lähdettiin heti suoraan Skellefteåsta tiomilaväsymyksessä. Ensimmäiset seitsemän päivää toivuttiin St. Moritzin lähikylässä noin 1 700 metriin adaptoituen. Samalla kun saimme paikallista alppimaastotyyppiä haltuun missasimme SM-keskimatkan ja Lakeuden viestin, mutta ihminen ei valitettavasti voi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan.
Celerina/Schlarignan kylä St. Mortizin vieressä. Majoituksesta käsin lähti oikein hienoja vaellusreittejä joita olisi mieluusti kuluttanut enemmän, jos vain palautuminen olisi heinän siitepölyltä kerennyt mukaan.
Tältä jaksolta erityisen mieleenpainuva maasto oli JWOC 2016 viestistä tuttu Tarasp, jossa tarjolla oli suunnistusvetoja Sveitsin maajoukkueen vieraana. Harmillisesti olin Bergünin maastossa edeltävänä päivänä kompastunut aitaan ja kaatunut reisi edellä kantoon ja puujalkatyyppinen vamma haittasi etenemistä.
Eliaksen esimerkkiä Bergünin maastossa etenemisestä.Sveitsin maajoukkueen vieraana suunnistusvetotreenissä. Taraspin rinteeseen oli hyvät hajonnat saatu aikaiseksi.
Seuraavaksi siirryimme Flimsin seudulle lähemmäksi keskimatkan MM ja maailmancup näyttökisojen maastoja. Täällä kasvillisuus on peitteisempää ja maastot pienipiirteisempiä. Erityinen extreme-hc-maasto on tulevan MM-keskimatkan lähimaasto Crestasee, jossa voi kadottaa itsensä uskomattoman lyhyellä matkalla.
Crestaseen keskimatkan harjoituksen lähtöviitoitus k-pisteelle kertoo omaa tarinaansa maaston peitteisyydesä.Crestaseen syherikköä. Varmasti yksi vaikeimmista suunnistusmaastoista missä olen käynyt.
Toinen hieno ja hieman juostavampi maasto on 2003 vuoden MM-pikamatkan maasto Bot Fiena Trin, jossa teimme kevyen suunnistusharjoituksen poluttomalla kartalla. Treenin jälkeen oli mukavaa käydä uimassa Sveitsin hienoimmaksi järveksi tituleeratussa Caumaseessa, joka on jätetty sallituksi saarekkeeksi MM-kieltoalueiden keskelle.
Caumaseen järvi. Samasta kohtaa tuli otettua valokuva seitsemän vuotta sitten kun olin suunnistamassa näyttökisoja nuorten MM-kisoihin.
Nyt luvassa on kaksi keskimatkan näyttökisaa, välipäivä ja pitkämatka. Keskimatkan kisat ovat vanhoilta kartoilta spekuloiden melko erityyppiset. Lauantain kisa on pienipiirteistä Crestasee-tyyppistä möykkymaastoa jossa karsitaan taitonikkarit tavallisista huippusuunnistajista. Sunnuntain keskimatka näyttäisi olevan suoraviivaisempaa rinnesuunnistusta. Tiistain pitkämatka on hieman kauempana ja siellä on odotettavissa kunnon alppimaastoa.
Näyttökisojen karttapaloja. Vasemmalla lauantain Uaul Runcs, keskellä sunnuntain Salums ja oikealla tiistain Ftan.
Odottavaiset ovat tunnelmat nyt päivä ennen näyttökisoja. Tavoitteenani näissä kisoissa on parantaa Norjan maailmancup näyttökisojen tulostasoa joka keskimatkalla oli 12. ja pitkällä 17. sija. Hyvänä päivänä on mahdollisuudet myös Tsekin maailmancup joukkueeseen, mutta omasta perustason mukaisesta suorituksesta hyvä suunnistussuoritus lähtee, joten siihen on nyt suunnattava ajatukset.
Viikonloppuna oli huikeat kilpailut Ruotsin Blekingessä. Omaa tasoaan pääsi mittaamaan maailman kärkeen ja samalla sai tuntumaa meille melko tuntemattomaan kiviseen eteläruotsalaiseen maastotyyppiin.
Leiri jatkuu Skånen monipuolisissa maastoissa, missä haetaan sulan alustan lisäksi EOC relevantteja maastoharjoituksia. Alla videota Frisebodan legendaarisesta maastosta.
Urani kolmannet MM-kisat on nyt suunnistettu Tsekissä.
Kilpailut alkoivat omalta osaltani tiistaina keskimatkalla. Suoritus finaalissa ei tyydytä, kuin ei myöskään loppusijoitus 24. Vaativa maastotyyppi sekä taidollisesti että fyysisesti oli etukäteen tiedossa, mutta en vain saanut hommaa toimimaan valmistautumisleireillä. Aina kisatilanteessa voi toivoa parempaa, mutta itse en ole ikinä saanut mitään huippusuunnistuksessa toivomalla.
Torstaina juostiin viestit ja meillä oli hopeasija puolustettavana. Miika aloitti odotetun hyvin ja pääsin toisena metsään. Viestisuoritukseeni kivipaasimaastossa olen tyytyväinen vaikka Norja ja Ruotsi suunnistisvat eron umpeen ja Norja pääsi karkumatkalle. Ankkuri Olli sukkuloi pääosin mainiosti pimeässä ja liukkaassa metsässä, mutta kun palkinnot lopulta jaettiin oli joukkuesuorituksemme neljännen sijan ja pahvisen diplomin arvoinen. Neljäs sija on ihan hyvä ja kukistimme usean kovan joukkueen. Kertoo varmaan sitten enemmän meistä joukkueena kuin sijasta, ettemme ole siihen tyytyväisiä. Joukkueena harjoiteltiin ja valmistauduttiin, päätettiin juoksujärjestys ja suunnistettiin.
Kilpailut päättyivät perjantain pitkään matkaan. Oma sijoitus 12. on urani paras henkilökohtainen sijoitus. Suoritus oli varsin keskinkertainen, ei hyvä mutta olen joskus tehnyt huonommankin suorituksen. Jaksoin hyvin ja tuntui siltä, keskityin koko ajan oikeisiin asioihin. Taitotaso juuri tässä maastossa valita oikeat reitinvalinnat, mikroreitinvalinnat ja suunnistaa virheittä sekä sujuvasti ei sittenkään ollut riittävän korkea.
MM-kilpailut ovat jo usean vuoden määrittäneet lähes kaikkia valintojani elämässä ja urheilussa. Karua on, että seuraavat metsämatkojen kisat juostaan vasta kahden vuoden päästä.
MM-kilpailut ja etenkin pitkän matkan juokseminen on varsin tyhjentävä kokemus. Niitä odottaa pitkään, jännittää ja tekee parhaansa. Sitten kun pääsee maaliin tuntuu sanoinkuvaamattoman tyhjältä. Se on hyvä paikka levätä, syödä ja täyttää mieli uusilla tavoitteilla.
Uusi harjoituskausi kohti kautta 2021 on pyörähtänyt mukavasti käyntiin ja hommaan on päästy hyvin kiinni myös punttisalin puolella.
Fysios fysioterapeuttini Kosti Mäyrä suunnittelee voimaharjoitukset ja Kostin vastaanotolla tsekataan, että liikkeet tehdään oikein. Tähän aikaan vuodesta keskitytään pääasiassa perusvoiman hankkimiseen ja etsitään sellaiset liikkeet, jotka tukevat juoksuharjoittelua joka on kuitenkin näyttelee pääroolia myös näinä pimeinä marraskuun päiviniä.
Voimaharjoittelun ohjelmoinnin lisäksi Kosti huolehtii normaalista ja säännöllisestä fysioterapiasta, jossa pyritään ennaltaehkäisemään vaivoja pitämällä kroppa tasapainossa ja vastaanottavaisena kovaan harjoitteluun. Tänäkin syksynä on ehditty jo tarkistaa nilkkojen oikeat liikeradat sekä katsottu jumppaliikkeitä ja sopivia venytyksiä.
Kosti pitää vastaanottoa on Fysioksen Finlaysonin toimipisteellä Tampereen ytimessä sekä Valkeakosken Fysioksella. Lisätietoja ja naurettavan helpon ajanvarauksen löydät täältä: https://www.fysios.fi/henkilokunta/kosti-mayra
Tampereen Pyrintö voitti historiallisesti miesten Sm-viestin kultaa sunnuntaina 20.9. Pöytyällä. Historiallisen voitosta tekee se, että Pyrintö on viimeksi voittanut miesten viestisuunnistuksen suomenmestaruuden vuonna 1960. Anton aloitti viestin ja Elias viimeisteli voiton ankkuriosuudella. Toisen osuuden juoksi Severi Kymäläinen ja kolmannen Aleksi Niemi.
Kultajoukkue vas. Aleksi Niemi, Severi Kymäläinen, Elias Kuukka ja Anton Kuukka.
Jukolan metsässä syntyy joka vuosi tarinoita, joita kerrotaan vuosikymmenienkin päästä. Mutta syntyy niitä muuallakin kuin rastiväleillä.
Kirjoitin Kangasala Jukolaan perinteisen sanoman, jonka voittajajoukkueen ankkuri lukee maalissa. Työ sujui normaalissa aikataulussa; sain tietää vastaanottajan marraskuussa, sanoma oli kirjoitusasultaan valmis tammi-helmikuussa ja se painettiin kilpailukarttoihin keskitalvella.
Sanoma myös käännettiin totuttuun tapaan ruotsiksi ja englanniksi. Ja totuttuun tapaan toimitin sen Poriin kalligrafille tekstattavaksi ja hän myös valmisti käärön, jossa sanoma voittajalle luovutetaan.
Sain kymmenisen päivää ennen kilpailua Porista puhelimeeni viestin: ”Sanomakäärö laitettu tänään postiin. Arvio, että perillä kahden työpäivän kuluessa. Terveisin Teija”.
Lähettäjä oli kalligrafi Teija Tiilimäki ja asia sitä myöten kunnossa. Paketti ei kuitenkaan tullut perille kahdessa päivässä ja menin paikalliseen postiin sitä tiedustelemaan. Teija oli lähettänyt minulle myös kuvan saamastaan kuitista ja siinä näkyi postilähetyksen numero. Ystävällisesti virkailija katsoi tietokoneelta tiedon ”lähetys viivästynyt, perillä kahden työpäivän kuluessa”.
No kyllä tuokin riittää. Oltiin Jukolaviikon tiistaissa, kun menin uudestaan postiin ja kysyin tietoja paketista. Katsottiin ruudulta ”lähetys viivästynyt, perillä kahden työpäivän kuluessa”.
No, vielä tuokin hyvin riittää. Torstaina ei kuitenkaan kuulunut mitään ja perjantaina lähtisin jo Kangasalle. Soitin postiin muutaman kerran torstaina ja sieltä vakuutettiin, että pakettia haetaan kaikkialta ja että se varmasti löytyy viimeistään perjantaina. Asian tärkeys kyllä ymmärretään, luvattiin soittaa.
Perjantaina ei kuulunut mitään, ja soittoihini sain saman vastauksen: ”koko Suomi hakee pakettia”. Iltapäivän lopulla oli ratamestarien tiedotustilaisuus ja siellä kerroin Kaukametsäläisten puheenjohtajalle, että sanoma on kadonnut postissa. En ollut aiemmin halunnut häiritä asialla, joka tietysti järjestyisi, vaikka pienellä viiveellä. Nyt kuitenkin alkoi aika loppua, vaikka idästähän sitä tulee lisää koko ajan.
Kun illan mittaankaan ei kuulunut sanomasta mitään, ja arvioimme postin porukan lähteneen ansaitulle viikonloppuvapaalle tai peräti Jukolaan suunnistamaan, puheenjohtaja Jussi parin kaverinsa kanssa marssi markettiin ja hankki pahvirullan, jonka sisään varalle A4-printatut sanomat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi sujautettiin. Rulla pakattiin punaiseen paperiin ja varakäärö oli valmis. Ja minä keskityin muihin Jukolahommiini.
Kun Stora Tunan ankkuri Emil Svensk sunnuntaiaamuna luki voittaja-ankkurina sanoman, hän ei tietenkään huomannut mitään poikkeavaa, enkä usko että huomasi meidän muutamien ulkopuolella kukaan muukaan. Sanoman vastaanottajana Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen sai kuitenkin tiedon, että nyt käteen tuli vain aihio, oikea sanoma toimitetaan, jos se joskus löydetään.
Heinäkuun alkuviikolla puhelimeeni tuli tekstari ”paketti sejase noudettavissa”. Siellähän se Jukolan käärö odotti, ehjänä ja uljaana luovutusta odottaen.
Soitin taas Postilaitokselle ja pyysin saada kuulla sanoman tarinan. Sain tietää, että paketti oli löytynyt lajittelukeskuksesta. Lähinnä ääneen miettien totesin että ”eikös ne sitä kautta kaikki kulje ?” ja sain vastauksen, että ”siellä on niin hirveän paljon paketteja”.
En osannut muuta kuin todeta, että maallikko luulisi, että ne ovat siellä jossain järjestyksessä, kiitin vastauksista ja uskalsin vielä kysyä, että voiko tästä viiveestä saada jonkun korvauksen ? Virkailija kertoi ystävällisesti, että lähettäjä voi anoa takaisin maksamaansa postimaksua 8,50 euroa. Aikuhienoa !
Mutta sanomahan oli nyt minulla ja varasin Opetushallituksesta audienssin. Elokuun alussa menin Helsinkiin tapaamaan pääjohtaja Heinosta, luovutin sanoman ja sain viettää mukavan vartin keskustellen urheilusta, kirjallisuudesta ja joistakin muistakin mukavista aiheista.
Käärö oli vihdoin perillä, sanoma ei hetkessä vanhene. Eikä sitä tarvinnut vuodella siirtää.
32. Trofeo Internacional Murcia Costa Calida kilpailtiin Yeclan kaupungin lähimetsässä Fuente el Álamon maastossa.
Lauantain pitkänmatkan kartta.
Lauantain pitkämatka oli kohtuullisen lyhyt, 11,2 km. Tuhti noususumma (545 m) teki reissusta kuitenkin raskaan ja päivän voittajan Jon Aukrust Osmoenin aika painui ihan kelpolukemiin 1 h 27 min 26 sek. Sijoituksellisesti onnistuin hyvin ja saavutin ensimmäisen top3-sijan WRE-kisassa. Jäin Osmoenille 1,5 minuuttia ja sillä erolla lähdettiin sunnuntain takaa-ajoon.
Alla analyysiä kisan erittäin mielenkiintoisista reitinvalintaväleistä.
Vasen reitinvalinta säästää nousua ja on jälkikäteen spekuloituna paras. Sieltä Mikko Sirén teki rastivälipohjat (5:41).
Popovin valinta 3-4 välille on luultavasti paras. Siinä ylämäki tulee suht loivasti valkoista metsää pitkin. Itse menin ojanotkoissa sekaisin ja sorvasin kisan isoimman virheeni siihen.
Kiipesin 5-6 välillä ylipääsemättömän jyrkänteen ylitse. Jos olisin juossut sen jälkeen suoremmin polulle olisi tuosta valinnasta voinut olla jotain hyötyä.
17-18 välillä oma reitinvalintani oikealta kiertäen oli kohtuullisen hyvä, koska säästin siinä nousua ja samalla voimia. Missasin välin alkuvaiheessa ja rastinotossa polut ja se huononsi vähän rastiväliaikaani.
Päivän voittaja Jon Aukrust näytti 19-20 välillä kuinka mäkeä noustaan. Itsekin olisi pitänyt nousta lähes huipulle, koska lopulta säästin vaan pari käyrää juoksemalla rinteessä.
Sinne vaan takaisin huipun tykö Osmoen nousi 22-23 välillä. Oma valinta kiertää mäki oikealta ei kannattanut. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän matka painaa jaloissa ja luulen että osa erosta selittyy fysiikalla.
Tällä 23-24 välillä Robert Merl on näyttänyt menemisen mallia. Itse keräsin ylimääräisiä notkoja ja nousin jyrkästi paikkaa mäelle. Näyttäisi siltä että Merlillä on ollut kovempi vauhtikin.
24-25 välillä yksinkertainen olisi ollut kaunista. Alunperin suunnitelmana oli tuo vasen selkeä reitinvalinta. Sitten tuossa tien mutkassa ajattelin että josko koittaisin suoraviivaisemmin kun maasto näytti niin juostavalta. Eksyin tuonne vanhalle kaivosalueelle aika pahasti. Suurin osa noista jyrkänteistä reunustaa suppia, vanhoja kaivosmonttuja.
Sunnuntain keskimatkan kartta.
Sunnuntain keskimatka juostiin tosiaan takaa-ajona lauantain tulosten perusteella. Pääsin kolmantena maastoon ja kisan jälkeen vasta kuulin että Robert Merl ei juossutkaan. 1,5 min perääni startannut Emil Svensk sai puolivälin tienoolla kiinni ja meni kovalla vauhdilla ohitse.
7-8 väli oli keskimatkan pisin ja mielenkiintoinen reitinvalintaväli. Kierto vasemmalta ei kannattanut mutta rastinotto oli ainakin varma.
Yritin pyristellä peesissä mutta vähitellen näkökontakti katkesi. Myöhemmin Svensk koukkasi ja pääsin taas edelle. Toiseksi vikalle juostessa huomasin hänen olevan takanani ja onnistuin loppukirissä kun löysin paremman reitin vikalle rastille.
Lopputuloksena siis kokonaiskisan toinen sija 3.27 Osmoenin jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa harjoituskautta ja palata kilpailujen pariin sitten huhtikuun alussa.
Summaan tähän alkuun harjoituskauteni pikakelauksena. Syksyllä harjoittelin Suomessa suht terveenä, sitten joulukuun alussa akillesjänne alkoi vihoittelemaan. Kevensin harjoittelua, kävin lääkärissä, pidin juoksutaukoa, tein korvaavia harjoituksia, kokeilin juoksua, vältin suunnistusta ja pidin taas juoksutaukoa. Näin jatkoin vuoden loppuun eikä aki osoittanut paranemisen merkkejä.
Lopulta keräsin hyvän porukan kasaan nyt olen ollut juoksuleirillä viimeiset kolme viikkoa. Olen juossut ihan kelpo määriä ja onnekseni toistaiseksi ilman jalkaongelmia. Vuosi on siis lähtenyt käyntiin ihan perinteisin menoin omalta osaltani, sillä olen viimeiset yhdeksän vuotta treenannut etelän lämmössä kevätkaudella.
Leirillä pääharjoituksena on toistunut 2x4x 4-5 min intervallit hiekkatiellä ja -polulla kumpuilevassa maastossa. Siihen kylkeen pari maastojuoksukisaa on täyttänyt tasavauhtisen treenin tarpeen. Lisäksi toki pitkää aerobista juoksua ja kevyitä harjoituksia täytteeksi. Alla video jolla pääsee edellä mainitun intervallitreenin tunnelmaan. Tein videossa kuvatun harjoituksen muuten 24-vuotis syntymäpäivänäni.
Olen tehnyt maastojuoksukisoja lukuunottamatta kaikki juoksutreenit majoituksen läheisessä maastossa. Se on oikein mainio alue treenaamiseen, sillä pientä korkeuseroa on jatkuvasti ja alusta on sopivan pehmeää juosta.
Näitä polkuja kelpaa kinnata.
Kukuloiden länsiosassa voisi suunnistaakin jos vain tekisi ensin kartan. Suunnistusharjoittelua onkin jo kova ikävä. Täällä olen vain tutustunut ensi kesän EM-kisojen vanhoihin karttoihin ja pelannut Catching Featuresia.
Tästä lämpökartasta erottuu eniten kulutetut lenkkipolut.
Vielä muutama päivä täällä lämmössä ennen paluuta Suomeen ja seuraavaa reissua. Hankalan joulukuun jälkeen terveenä urheilemista osaa arvostaa entistä enemmän. Loppukaneetiksi toivonkin kaikille terveitä harjoitusviikkoja!
Urani toiset MM-kilpailut kilpailin Norjan Östfoldissa 13-17.8. Tämä vuosi oli ensimmäinen, kun kansainvälinen suunnistusliitto IOF oli jakanut maastokilpailut erikseen sprinttikilpailujen kanssa ja Norjassa ratkottiin ainoastaan maastomatkojen mitalistit.
MM-joukkue valittiin aiemman kansainvälisen menestyksen ja näyttökilpailujen perusteella juhannuksen jälkeen kesäkuussa. Minut valittiin juoksemaan omaa suosikkimatkaani pitkää matkaa ja sen lisäksi viestiä. Viestiin valittiin aloitusosuudelle seurakaverini Aleksi Niemi ja ankkuriosuudelle pitkäaikainen kilpakumppanini Miika Kirmula. Itse sain siis tehtäväkseni hoitaa toisen osuuden.
Kisaviikko käynnistyi henkilökohtaisilla matkoilla ja kruunautui lauantain viesteihin. Pitkälle matkalle olin valmistautunut hyvin ja onnistuin tekemään melko hyvän suorituksen. Loppusijoituksesi tuli 14.sija, johon olen tyytyväinen vaikka pienillä parannuksilla tulos olisi voinut olla reilustikin parempi. Paransin siis viime vuodesta kymmenen sijoitusta ja ero maailmanmestari Lundanesiin kaventui lähes puolella 7 minuuttiin ja 38 sekuntiin.
Pitkän matkan kilpailun ylimääräiseen analysointiin ei ollut aikaa, vaan heti seuraavana aamuna alkoi keskittyminen viestiin. Viestisuoritus oli jännittänyt minua jo juhannuksesta lähtien, mutta viimeisinä päivinä löysin hyvän rentouden. Muiden juostessa perjantaina keskimatkaa näin kuinka suomalaisten vauhti riitti hienosti kansainvälisessä vertailussa ja tiesin, että pystymme tekemään hyvän tuloksen viestissä, kunhan keskitymme omaan suunnistamiseen.
Lyhyestä virsi kaunis: todella moni asia onnistui viestissä ja voitimme hopeaa. Aleksi hoiti aloitusosuuden oppikirjaimaisesti tarjoten parhaan mahdollisen lähtöpaikan eli kärjessä. Minä yritin toisella osuudella pyristellä Lundanesin perässä, mutta kahden pienen virheen jälkeen ero vaihdossa oli 33 sekuntia. Sitä tärkeämpää oli kuitenkin muiden joukkueiden jääminen kauemmaksi. Ankkuriosuudella muut paitsi maailmanmestarijoukkue Ruotsi teki virheitä ja joukkueet kasaantuivat. Loppujen lopuksi ankkurimme Miika hoiti viimeistelyn tyylikkäästi ja voitti lopputaistossa Ranskan Lucas Bassetin tuoden meidät toisena maaliin.
Kuva: Pirjo Valjanen
Kun MM-viestin hopea ratkesi eduksemme, se tunne oli uskomaton. Tunnelma hämärtyvällä ja sateisella golf-kentällä oli maaginen. Voitin MM-hopeaa kahden todella hyvän ystäväni kanssa sekä perheeni ja monen suomi-fanin seuratessa kilpailua paikan päällä. Viestin MM-hopea on tähän astisen urani isoin saavutus ja tapahtuma, jonka tulen varmasti muistamaan ikuisesti.
Koko onnistunut Norjan MM-projekti oli monen asian summa. Haluankin kiittää Lauraa ja perhettäni sekä valmentaja-Sepiä perheineen. Lisäksi suunnistusmaajoukkue teki todella hyvää työtä valmistautumisleireillä ja itse kisaviikolla. Tärkeänä osana onnistumista on yhteistyökumppanini ja tukiverkostot sekä seurani Tampereen Pyrintö, jotka ovat mahdollistaneet ammattimaisen urheilemiseni.
Kuukka Bros 