Fysioterapiaa

Uusi harjoituskausi kohti kautta 2021 on pyörähtänyt mukavasti käyntiin ja hommaan on päästy hyvin kiinni myös punttisalin puolella.

Fysios fysioterapeuttini Kosti Mäyrä suunnittelee voimaharjoitukset ja Kostin vastaanotolla tsekataan, että liikkeet tehdään oikein. Tähän aikaan vuodesta keskitytään pääasiassa perusvoiman hankkimiseen ja etsitään sellaiset liikkeet, jotka tukevat juoksuharjoittelua joka on kuitenkin näyttelee pääroolia myös näinä pimeinä marraskuun päiviniä.

Voimaharjoittelun ohjelmoinnin lisäksi Kosti huolehtii normaalista ja säännöllisestä fysioterapiasta, jossa pyritään ennaltaehkäisemään vaivoja pitämällä kroppa tasapainossa ja vastaanottavaisena kovaan harjoitteluun. Tänäkin syksynä on ehditty jo tarkistaa nilkkojen oikeat liikeradat sekä katsottu jumppaliikkeitä ja sopivia venytyksiä.

Kosti pitää vastaanottoa on Fysioksen Finlaysonin toimipisteellä Tampereen ytimessä sekä Valkeakosken Fysioksella. Lisätietoja ja naurettavan helpon ajanvarauksen löydät täältä: https://www.fysios.fi/henkilokunta/kosti-mayra

Kultaa Sm-viestistä!

Tampereen Pyrintö voitti historiallisesti miesten Sm-viestin kultaa sunnuntaina 20.9. Pöytyällä. Historiallisen voitosta tekee se, että Pyrintö on viimeksi voittanut miesten viestisuunnistuksen suomenmestaruuden vuonna 1960. Anton aloitti viestin ja Elias viimeisteli voiton ankkuriosuudella. Toisen osuuden juoksi Severi Kymäläinen ja kolmannen Aleksi Niemi.

Kultajoukkue vas. Aleksi Niemi, Severi Kymäläinen, Elias Kuukka ja Anton Kuukka.

Viestin tunnelmiin pääsee katsomalla viestin tallennetta youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=lYy1KvGf3yk&t=11778s

TARINA SANOMASTA

Jukolan metsässä syntyy joka vuosi tarinoita, joita kerrotaan vuosikymmenienkin päästä. Mutta syntyy niitä muuallakin kuin rastiväleillä.

Kirjoitin Kangasala Jukolaan perinteisen sanoman, jonka voittajajoukkueen ankkuri lukee maalissa. Työ sujui normaalissa aikataulussa; sain tietää vastaanottajan marraskuussa, sanoma oli kirjoitusasultaan valmis tammi-helmikuussa ja se painettiin kilpailukarttoihin keskitalvella.

Sanoma myös käännettiin totuttuun tapaan ruotsiksi ja englanniksi. Ja totuttuun tapaan toimitin sen Poriin kalligrafille tekstattavaksi ja hän myös valmisti käärön, jossa sanoma voittajalle luovutetaan.

Sain kymmenisen päivää ennen kilpailua Porista puhelimeeni viestin: ”Sanomakäärö laitettu tänään postiin. Arvio, että perillä kahden työpäivän kuluessa. Terveisin Teija”.

Lähettäjä oli kalligrafi Teija Tiilimäki ja asia sitä myöten kunnossa. Paketti ei kuitenkaan tullut perille kahdessa päivässä ja menin paikalliseen postiin sitä tiedustelemaan. Teija oli lähettänyt minulle myös kuvan saamastaan kuitista ja siinä näkyi postilähetyksen numero. Ystävällisesti virkailija katsoi tietokoneelta tiedon ”lähetys viivästynyt, perillä kahden työpäivän kuluessa”.

No kyllä tuokin riittää. Oltiin Jukolaviikon tiistaissa, kun menin uudestaan postiin ja kysyin tietoja paketista. Katsottiin ruudulta ”lähetys viivästynyt, perillä kahden työpäivän kuluessa”.

No, vielä tuokin hyvin riittää. Torstaina ei kuitenkaan kuulunut mitään ja perjantaina lähtisin jo Kangasalle. Soitin postiin muutaman kerran torstaina ja sieltä vakuutettiin, että pakettia haetaan kaikkialta ja että se varmasti löytyy viimeistään perjantaina. Asian tärkeys kyllä ymmärretään, luvattiin soittaa.

Perjantaina ei kuulunut mitään, ja soittoihini sain saman vastauksen: ”koko Suomi hakee pakettia”. Iltapäivän lopulla oli ratamestarien tiedotustilaisuus ja siellä kerroin Kaukametsäläisten puheenjohtajalle, että sanoma on kadonnut postissa. En ollut aiemmin halunnut häiritä asialla, joka tietysti järjestyisi, vaikka pienellä viiveellä. Nyt kuitenkin alkoi aika loppua, vaikka idästähän sitä tulee lisää koko ajan.

Kun illan mittaankaan ei kuulunut sanomasta mitään, ja arvioimme postin porukan lähteneen ansaitulle viikonloppuvapaalle tai peräti Jukolaan suunnistamaan, puheenjohtaja Jussi parin kaverinsa kanssa marssi markettiin ja hankki pahvirullan, jonka sisään varalle A4-printatut sanomat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi sujautettiin. Rulla pakattiin punaiseen paperiin ja varakäärö oli valmis. Ja minä keskityin muihin Jukolahommiini.

Kun Stora Tunan ankkuri Emil Svensk sunnuntaiaamuna luki voittaja-ankkurina sanoman, hän ei tietenkään huomannut mitään poikkeavaa, enkä usko että huomasi meidän muutamien ulkopuolella kukaan muukaan. Sanoman vastaanottajana Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen sai kuitenkin tiedon, että nyt käteen tuli vain aihio, oikea sanoma toimitetaan, jos se joskus löydetään.

Heinäkuun alkuviikolla puhelimeeni tuli tekstari ”paketti sejase noudettavissa”. Siellähän se Jukolan käärö odotti, ehjänä ja uljaana luovutusta odottaen.

Soitin taas Postilaitokselle ja pyysin saada kuulla sanoman tarinan. Sain tietää, että paketti oli löytynyt lajittelukeskuksesta. Lähinnä ääneen miettien totesin että ”eikös ne sitä kautta kaikki kulje ?” ja sain vastauksen, että ”siellä on niin hirveän paljon paketteja”.

En osannut muuta kuin todeta, että maallikko luulisi, että ne ovat siellä jossain järjestyksessä, kiitin vastauksista ja uskalsin vielä kysyä, että voiko tästä viiveestä saada jonkun korvauksen ? Virkailija kertoi ystävällisesti, että lähettäjä voi anoa takaisin maksamaansa postimaksua 8,50 euroa. Aikuhienoa !

Mutta sanomahan oli nyt minulla ja varasin Opetushallituksesta audienssin. Elokuun alussa menin Helsinkiin tapaamaan pääjohtaja Heinosta, luovutin sanoman ja sain viettää mukavan vartin keskustellen urheilusta, kirjallisuudesta ja joistakin muistakin mukavista aiheista.

Käärö oli vihdoin perillä, sanoma ei hetkessä vanhene. Eikä sitä tarvinnut vuodella siirtää.

-sepi

Trofeo Costa Calida kisaraportti

32. Trofeo Internacional Murcia Costa Calida kilpailtiin Yeclan kaupungin lähimetsässä Fuente el Álamon maastossa.

original_lienzo-2-s18-1-1

Lauantain pitkänmatkan kartta.

Lauantain pitkämatka oli kohtuullisen lyhyt, 11,2 km. Tuhti noususumma (545 m) teki reissusta kuitenkin raskaan ja päivän voittajan Jon Aukrust Osmoenin aika painui ihan kelpolukemiin 1 h 27 min 26 sek. Sijoituksellisesti onnistuin hyvin ja saavutin ensimmäisen top3-sijan WRE-kisassa. Jäin Osmoenille 1,5 minuuttia ja sillä erolla lähdettiin sunnuntain takaa-ajoon.

Alla analyysiä kisan erittäin mielenkiintoisista reitinvalintaväleistä.

2

Vasen reitinvalinta säästää nousua ja on jälkikäteen spekuloituna paras. Sieltä Mikko Sirén teki rastivälipohjat (5:41).

4

Popovin valinta 3-4 välille on luultavasti paras. Siinä ylämäki tulee suht loivasti valkoista metsää pitkin. Itse menin ojanotkoissa sekaisin ja sorvasin kisan isoimman virheeni siihen.

6

Kiipesin 5-6 välillä ylipääsemättömän jyrkänteen ylitse. Jos olisin juossut sen jälkeen suoremmin polulle olisi tuosta valinnasta voinut olla jotain hyötyä.

18

17-18 välillä oma reitinvalintani oikealta kiertäen oli kohtuullisen hyvä, koska säästin siinä nousua ja samalla voimia. Missasin välin alkuvaiheessa ja rastinotossa polut ja se huononsi vähän rastiväliaikaani.

20

Päivän voittaja Jon Aukrust näytti 19-20 välillä kuinka mäkeä noustaan. Itsekin olisi pitänyt nousta lähes huipulle, koska lopulta säästin vaan pari käyrää juoksemalla rinteessä.

23

Sinne vaan takaisin huipun tykö Osmoen nousi 22-23 välillä. Oma valinta kiertää mäki oikealta ei kannattanut. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän matka painaa jaloissa ja luulen että osa erosta selittyy fysiikalla.

24

Tällä 23-24 välillä Robert Merl on näyttänyt menemisen mallia. Itse keräsin ylimääräisiä notkoja ja nousin jyrkästi paikkaa mäelle. Näyttäisi siltä että Merlillä on ollut kovempi vauhtikin.

25

24-25 välillä yksinkertainen olisi ollut kaunista. Alunperin suunnitelmana oli tuo vasen selkeä reitinvalinta. Sitten tuossa tien mutkassa ajattelin että josko koittaisin suoraviivaisemmin kun maasto näytti niin juostavalta. Eksyin tuonne vanhalle kaivosalueelle aika pahasti. Suurin osa noista jyrkänteistä reunustaa suppia, vanhoja kaivosmonttuja.

original_lienzo-1-s18

Sunnuntain keskimatkan kartta.

Sunnuntain keskimatka juostiin tosiaan takaa-ajona lauantain tulosten perusteella. Pääsin kolmantena maastoon ja kisan jälkeen vasta kuulin että Robert Merl ei juossutkaan. 1,5 min perääni startannut Emil Svensk sai puolivälin tienoolla kiinni ja meni kovalla vauhdilla ohitse.

middle-8

7-8 väli oli keskimatkan pisin ja mielenkiintoinen reitinvalintaväli. Kierto vasemmalta ei kannattanut mutta rastinotto oli ainakin varma.

Yritin pyristellä peesissä mutta vähitellen näkökontakti katkesi. Myöhemmin Svensk koukkasi ja pääsin taas edelle. Toiseksi vikalle juostessa huomasin hänen olevan takanani ja onnistuin loppukirissä kun löysin paremman reitin vikalle rastille.

cc

Lopputuloksena siis kokonaiskisan toinen sija 3.27 Osmoenin jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa harjoituskautta ja palata kilpailujen pariin sitten huhtikuun alussa.

Pitkänmatkan rerun.

Pitkänmatkan väliajat.

Keskimatkan rerun.

Keskimatkan väliajat.

Kokonaiskisan tulokset.

– Anton

 

 

Terveiset Espanjasta

Summaan tähän alkuun harjoituskauteni pikakelauksena. Syksyllä harjoittelin Suomessa suht terveenä, sitten joulukuun alussa akillesjänne alkoi vihoittelemaan. Kevensin harjoittelua, kävin lääkärissä, pidin juoksutaukoa, tein korvaavia harjoituksia, kokeilin juoksua, vältin suunnistusta ja pidin taas juoksutaukoa. Näin jatkoin vuoden loppuun eikä aki osoittanut paranemisen merkkejä.

Lopulta keräsin hyvän porukan kasaan nyt olen ollut juoksuleirillä viimeiset kolme viikkoa. Olen juossut ihan kelpo määriä ja onnekseni toistaiseksi ilman jalkaongelmia. Vuosi on siis lähtenyt käyntiin ihan perinteisin menoin omalta osaltani, sillä olen viimeiset yhdeksän vuotta treenannut etelän lämmössä kevätkaudella.

Leirillä pääharjoituksena on toistunut 2x4x 4-5 min intervallit hiekkatiellä ja -polulla kumpuilevassa maastossa. Siihen kylkeen pari maastojuoksukisaa on täyttänyt tasavauhtisen treenin tarpeen. Lisäksi toki pitkää aerobista juoksua ja kevyitä harjoituksia täytteeksi. Alla video jolla pääsee edellä mainitun intervallitreenin tunnelmaan. Tein videossa kuvatun harjoituksen muuten 24-vuotis syntymäpäivänäni.

Olen tehnyt maastojuoksukisoja lukuunottamatta kaikki juoksutreenit majoituksen läheisessä maastossa. Se on oikein mainio alue treenaamiseen, sillä pientä korkeuseroa on jatkuvasti ja alusta on sopivan pehmeää juosta.

IMG-20200113-WA0001

Näitä polkuja kelpaa kinnata.

Kukuloiden länsiosassa voisi suunnistaakin jos vain tekisi ensin kartan. Suunnistusharjoittelua onkin jo kova ikävä. Täällä olen vain tutustunut ensi kesän EM-kisojen vanhoihin karttoihin ja pelannut Catching Featuresia.

heatmap_v3

Tästä lämpökartasta erottuu eniten kulutetut lenkkipolut.

Vielä muutama päivä täällä lämmössä ennen paluuta Suomeen ja seuraavaa reissua.  Hankalan joulukuun jälkeen terveenä urheilemista osaa arvostaa entistä enemmän. Loppukaneetiksi toivonkin kaikille terveitä harjoitusviikkoja!

Anton

MM-kilpailut: 14.sija pitkältä matkalta ja viestistä hopeaa

Urani toiset MM-kilpailut kilpailin Norjan Östfoldissa 13-17.8. Tämä vuosi oli ensimmäinen, kun kansainvälinen suunnistusliitto IOF oli jakanut maastokilpailut erikseen sprinttikilpailujen kanssa ja Norjassa ratkottiin ainoastaan maastomatkojen mitalistit.

MM-joukkue valittiin aiemman kansainvälisen menestyksen ja näyttökilpailujen perusteella juhannuksen jälkeen kesäkuussa. Minut valittiin juoksemaan omaa suosikkimatkaani pitkää matkaa ja sen lisäksi viestiä. Viestiin valittiin aloitusosuudelle seurakaverini Aleksi Niemi ja ankkuriosuudelle pitkäaikainen kilpakumppanini Miika Kirmula. Itse sain siis tehtäväkseni hoitaa toisen osuuden.

Kisaviikko käynnistyi henkilökohtaisilla matkoilla ja kruunautui lauantain viesteihin. Pitkälle matkalle olin valmistautunut hyvin ja onnistuin tekemään melko hyvän suorituksen. Loppusijoituksesi tuli 14.sija, johon olen tyytyväinen vaikka pienillä parannuksilla tulos olisi voinut olla reilustikin parempi. Paransin siis viime vuodesta kymmenen sijoitusta ja ero maailmanmestari Lundanesiin kaventui lähes puolella 7 minuuttiin ja 38 sekuntiin.

Pitkän matkan kilpailun ylimääräiseen analysointiin ei ollut aikaa, vaan heti seuraavana aamuna alkoi keskittyminen viestiin. Viestisuoritus oli jännittänyt minua jo juhannuksesta lähtien, mutta viimeisinä päivinä löysin hyvän rentouden. Muiden juostessa perjantaina keskimatkaa näin kuinka suomalaisten vauhti riitti hienosti kansainvälisessä vertailussa ja tiesin, että pystymme tekemään hyvän tuloksen viestissä, kunhan keskitymme omaan suunnistamiseen.

Lyhyestä virsi kaunis: todella moni asia onnistui viestissä ja voitimme hopeaa. Aleksi hoiti aloitusosuuden oppikirjaimaisesti tarjoten parhaan mahdollisen lähtöpaikan eli kärjessä. Minä yritin toisella osuudella pyristellä Lundanesin perässä, mutta kahden pienen virheen jälkeen ero vaihdossa oli 33 sekuntia. Sitä tärkeämpää oli kuitenkin muiden joukkueiden jääminen kauemmaksi. Ankkuriosuudella muut paitsi maailmanmestarijoukkue Ruotsi teki virheitä ja joukkueet kasaantuivat. Loppujen lopuksi ankkurimme Miika hoiti viimeistelyn tyylikkäästi ja voitti lopputaistossa Ranskan Lucas Bassetin tuoden meidät toisena maaliin.

(c)suunnistaja-lehti

Kuva: Pirjo Valjanen

Kun MM-viestin hopea ratkesi eduksemme, se tunne oli uskomaton. Tunnelma hämärtyvällä ja sateisella golf-kentällä oli maaginen. Voitin MM-hopeaa kahden todella hyvän ystäväni kanssa sekä perheeni ja monen suomi-fanin seuratessa kilpailua paikan päällä. Viestin MM-hopea on tähän astisen urani isoin saavutus ja tapahtuma, jonka tulen varmasti muistamaan ikuisesti.

Koko onnistunut Norjan MM-projekti oli monen asian summa. Haluankin kiittää Lauraa ja perhettäni sekä valmentaja-Sepiä perheineen. Lisäksi suunnistusmaajoukkue teki todella hyvää työtä valmistautumisleireillä ja itse kisaviikolla. Tärkeänä osana onnistumista on yhteistyökumppanini ja tukiverkostot sekä seurani Tampereen Pyrintö, jotka ovat mahdollistaneet ammattimaisen urheilemiseni.

Kiitos

Decens,

VJ Sport,

Lenz Finland,

Fysios ja Kosti Mäyrä,

Lumonite,

Nonamesport

ja #munseura Tampereen Pyrintö

March: Espanja, Suomi, Ruotsi ja Norja

The first week of March we still trained in Pyrintö’s training center in Alicente before we came back home to Finland. It was really nice to be together with a great company when everything was well organized and the hosts of our training center did their job properly.

In finland we took couple of days easy and then we did control tests. Elias ran on a treadmill in Tampere and Anton in a indoor hall in Turku. The results showed some good development and after two weeks in Finland we were happy to travel to Sweden for Måsenstafetten and 10Mila preparation camp.

We did it well in Måsenstafetten and our team won the race. 10Mila camp offered some stony but demanding terrains but we propably learnt a bit more how to orienteer well in these kinds of forests in the end of April when 10Mila takes place in Glimåkra.

Right now Redmachine’s spring camp is still going on and we are in the capital of orienteering, in Halden. We’ll have a lot of good trainings here and also competitions Norwegian Spring 6th to 7th of April.


Maaliskuun ensimmäinen viikko treenattiin vielä Pyrinnön leirikeskuksessa Alicantessa ennen paluuta kotiin Suomeen. Leirikeskuksessa meitä oli noin viitisentoista suunnistajaa, joiden kanssa oli mielekästä treenata, syödä ja palautua. Kaikki toimi hyvin, koska harjoituskuviot oli hyvin suunniteltu ja leirikeskuksen isännät hoitivat hommansa ammattimaisesti. Tällaisessa seurassa on ilo ja kunnia harjoitella!

Suomessa otettiin ensimmäiset päivät aikalailla palautellen. Sitten tiistaina 12.3. juoksimme kontrollitestit kukin omilla tahoillamme. Anton Paavo Nurmi Keskuksen testaamana Kupittaan hallissa ja Elias Varalan urheiluopistolla mattotestissä. Molempien testit menivät hyvin ja laktaatit ja sykkeet olivat pykälän verran alempia joulukuun testeihin verrattuna.

Maaliskuun puolessa välin Anton pääsi jo suunnistamaan Uudenkaupungin ja Turun seudulla, kun Elias vielä kituutti Tampereen lumihankien keskellä. Onneksi Kaupin lumipolut eivät pettäneet, joten tarvittavat harjoitukset saatiin tehtyä myös korkeammilla leveysasteilla.

6036

Antonin pitkä suunnistusharjoitus Uudessakaupungissa. Anton’s long orienteering training in Uusikaupunki.

Parin viikon Suomen visiittikin loppui aikanaan, jolloin pakkasimme laukkumme pikkubussiin, joka suuntasi Turun ja Tukholman kautta Nyköpingiin ja Ruotsin legendaariseen kevätviestiin eli Måsenstafetteniin. Måsenissa aloittajamme itävaltalainen Matthias Reiner puki ensimmäistä kertaa viestikisassa Pyrinnön paitaa päälle ja toi viestiä aivan kelpo sijoilla vähän yli kolme minuuttia kärjen perään. Anton jatkoi siitä ja onnistui tekemään hyvän viestisuorituksen nostaen Punakoneen ykkösjoukkueen neljänneksi 26 sekuntia kärjestä. Elias jatkoi varmaa suunnistusta, piti sijan ja päästi ankkurimme Johan Runessonin 47 sekuntia Stora Tunan ankkurin, Emil Svenskin perään. Jännittävällä ankkuriosuudella tilanteet vaihtelivat mutta lopulta ankkurimme Johan ”Rune” Runesson tuli ensimmäisenä maaliin 50 sekuntia ennen Svenskiä.

Måsenstafettenin tulokset, Måsenstafettenin radat, Kestävyysurheilu.fi:n artikkeli kilpailusta

Nyköpingistä jatkoimme kohti Skånea valmistautumaan 10Milaan, joka odottaa sitten huhtikuun lopulla. FK Göingarnan seuramaja tarjosi loistavat puitteet harjoittelulle ja kattava treenipaketti hioi valmiuttamme tähän yhteen kauden pääkisoista. Päivät täyttyivät tuttuun tapaan suunnistustreenistä ja sitten illalla oli yösuunnistustreeni. Välissä saunomista, spekuloimista ja ruokailua.

Tämä Punakonen kevätleiri on varsinainen Tour de Skandinavia, sillä Ruotsista jatkoimme Norjaan MM-tyyppimaastoihin. Täällä Haldenissa, suunnistuksen pääkaupungissa, ehdimme reilun viikon verran harjoitella hienoissa maastoissa ja kisata 6.-7.4. Norwegian Springissä.

February: Kotona ja Guardamarissa

After the camp in Tenerife we spend two weeks at home in Finland with basic aerobic training including running and skiing and some faster sessions in indoor hall. Soon we travelled to Guardamar del Segura to Pyrintö’s training center for another longer camp in south. Training consists of basic work, quality orienteering trainings with good company and also Costa Calida wre-ranking competitions. And of course best friends, sun and enjoyment of life as an elite athlete.


Tammikuun leireilyn jälkeen vietimme kaksi viikkoa Suomessa. Tuo jakso sisälsi onnistuneen kontrollitestin, akkujen lataamista ja monipuolista harjoittelua. Kelit olivat hyvin odotetunlaiset helmikuun alkupuolen talvikelit ja teimme harjoituksia hiihtäen, suunnistaen ja juosten poluilla, hallissa ja teillä. Pääosin harjoittelu koostui aerobisesta perusharjoittelusta höystettynä voimaharjoittelulla ja muutamalla terävämmällä juoksuharjoituksella. Kahden viikon kotijakson jälkeen laukut pakattiin jälleen ja suuntasimme talven toiselle pidemmälle leirille Guardamar del Seguraan.

Kyseessä on jo hentoiseksi perinteeksi muotoutunut Punakoneen leirikeskus, joka jälleen yhden välivuoden jälkeen on palannut Espanjan suunnistuspääkaupunkiin Guardamar del Seguraan, Alicanten eteläpuolelle. Leirikeskuksessa harjoittelemme vajaan kuukauden verran ja harjoittelu koostuu pääosin perusharjoittelusta, joka sisältää mukavan määrän suunnistusta dyynimaastoissa. Leirikeskus sijaitsee isossa talossa Guardamarin kaupungin etelälaidalla, jossa asuu vaihtuva määrä suunnistajia. Monet harjoittelevat oman ohjelmansa mukaan mutta yhteisiin koviin harjoituksiin kokoontuu mukava kattaus kovatasoista harjoitusseuraa.

Leirin alku lähti hyvin käyntiin ja ensimmäisellä viikolla oli mukava päästä harjoittelemaan oman porukan lisäksi myös muutaman Sveitsin maajoukkuesuunnistajan kanssa. Suunnistusharjoituksissa on keskitytty perusjuttuihin kuten suorituksenhallintaan ja suunnistusrutiineihin. Rantadyynien lisäksi olemme käyneet sisämaassa tekemässä muutaman harjoituksen hieman erilaisissa maastoissa sekä suht aikaista pimeää on tullut hyödynnettyä yösuunnistaen.

Leirin puolivälissä kilpailimme Costa Calidan wre-kilpailuissa, lauantaina pitkällä matkalla ja sunnuntaina keskimatkan takaa-ajossa. Lauantaina Elias sijoittui kolmanneksi 2:04 erolla voittaja Johan Runessoniin ja Anton neljänneksi 2:51 kärkeen jääneenä. Lauantain kisa oli kunnon espanjalainen pitkä matka ja kelikin oli talvipäivälle melko kuuman tuntuinen. Seuraavan päivän keskimatkalla suoritukset olivat hieman pehmeämpiä ja kokonaiskilpailusta tulivat sijat 3. ja 6.

Tulokset: https://www.control200.com/CC/

IMG-20190224-WA0017

Training company and friends in the competition center of Costa Calida. Treeniseuraa ja ystäviä Costa Calidan kisapellolla. Kuva: Jutta Jussila.

Seuraavaksi harjoitellaan vielä viikon verran Punakoneen leirikeskuksessa jonka jälkeen suunnataan takaisin kotiin. Pohjoismainen kilpailukausi avataan Måsenstafettenissa 24.3 Ruotsin Nyköpingissä.

January: Teneriffan juoksuleiri uskomaton menestys

Training camp in Tenerife was a success! At the training camp we focused mainly on physical part of orienteer’s winter training. Our main trainings were 2*4*5′ hill reps and fast 30′ run plus 10′ fartlek. We also did many long runs and easy recovery jogs. We had a good company with our club mates and some national team runners. Now we are in Finland for a while and soon we start more orienteering-like training period in Alicante, Spain.


Vuosi vaihdettiin rauhallisin tunnelmin Antonin juostessa Eurajoen uv-juoksun ja Eliaksen kilpaillessa Keski-Tampereen sprinttiviikolla. Kovat juoksuharjoitukset aloitettiin jo joulukuun puolella ja tammikuussa homma jatkui. Pyrimme kovissa harjoituksissa välttelemään liukastelua ja juoksime 3*1 km + 3 km treenin, Elias Pirkkahallissa ja Anton Uudenkaupungin juoksuputkessa. Treenasimme siis pääosin samansuuntaisella harjoitusohjelmalla, vaikka olimmekin eri paikkakunnilla.

Tammikuun seitsemäs päivä matkustimme Teneriffalle juoksuleirille. Perillä odotti jo Niemen Aleksi, Jussilan Jutta, Saikon Antti ja Karholan Lotta, eli tosi hyvä treeniporukka. Paikan päällä osa treeneistä tehtiin myös Ojanahon Ollin kanssa, joka oli Kirmulan Miikan kanssa samaan aikaan leirillä. Olli ja Miika leireili korkealla Teiden juurella, kun taas me asuimme lähellä merenpinnan tasoa saaren eteläosassa.

Leirillä noudatimme Sepin ennalta suunnittelemaa harjoitusohjelmaa, joka aluksi noudatti perinteistä kevyen, kovan ja pitkän päivän rytmitystä. Toisella viikolla pidennettiin kaavaa seuraavanlaiseen rytmiin: kevyt, kova, kova, pitkä, pitkä, kevyt ja kevyt. Tällöin harjoituskuormaa kertyi vähän enempi, mutta siitä toisaalta myös palauduttiin.

lähimaaston hiekkapolkuja.jpg
The terrain near our accommodation offered good conditions for trail running. Majoituksemme läheistä maastoa, jossa kelpasi juosta.

Leirin kovia harjoituksia oli oikeastaan kolmenlaisia: 2*4*5′ mäkivedot, 30′ TV + 10′ VL ja sitten perinteinen 2*20′ VL eli vauhtileikittely. Mäkivedot olivat ihanteelliset tehdä Teneriffan pitkissä mäissä. Teimme tämän treenin asfaltilla, jolloin pystyimme paremmin keskittymään itse juoksemiseen ja juoksutekniikkaan. Oikeastaan muut treenit teimmekin sitten hiekkapoluilla tai -teillä, joita kyllä löytyi riittämiin.

Moniin pitkiin treeneihin ajoimme ylös vuorille, jolloin pääsimme nauttimaan parhaista poluista ja maisemista. Välillä priorisoimme kuitenkin palautumisemme ja kävimme lenkillä lähimaastossamme suoraan kämpiltä, jossa oli myös loistavia hiekkapolkuja kumpuilevassa maastossa.

IMG_20190112_125850545.jpg

Cold therapy and food – all what you need after a hard session. Kylmähoitoa ja syömistä kämpillä.

Kaikkiaan leiri meni hyvin. Pystyimme tekemään pääharjoitukset pääosin palautuneina, mutta tarvittavaa rasitustakin kertyi. Tästä on hyvä jatkaa kohti helmikuuta ja lajinomaisempaa harjoittelua.

– Anton ja Elias

Kevään kuviot

Aloitin opiskelut viime syksynä Turun yliopistolla maantieteen laitoksella. En pidä kuitenkaan juuri kiirettä opintojen etenemisen suhteen ja kaikenlaiset tavoitteet ovat yksinomaan urheilun ja suunnistuksen puolella. Harjoituskauden alun olin pitkälti Turussa ja harjoittelin täkäläisen urheiluakatemian kanssa. Ehdin toki käydä muuallakin, kuten Latviassa, Ahvenanmaalla, Hauholla, Pyynikillä, uudestaan Ahvenanmaalla, Ikaalisissa ja Jämillä. Akatemian viikkorytmi sopi minulle oikein hyvin. Maanantaina kevyttä, tiistaina mäkeä (joka oli kehityskohteeni pitkälle tammikuulle) ja keskiviikkona pitkää. Kun torstaisin otin vähän kevyemmin kuin muut, jaksoin viikonloppuna harjoitella hyvin. Minulla on nyt kokemusta niin Tampereen kuin myös Turun urheiluakatemioiden suunnistusryhmistä ja molemmista on vain positiivista kerrottavaa.

orrdal

Kävin syksyllä Ahvenanmaalla päivittämässä karttaa Pyrinnön ja IF Ålandin yhteisiä ensi kevään kisoja varten. Samalla kerkesin tehdä mäkitreenin Orrdal Klintin huikeissa maastoissa. Ei taida löytyä muualta eteläisestä Suomesta tällaista penkkaa. Käyräväli on 2,5 m.

Pitkän kotimaisen syksyn jälkeen oli mukava lähteä kolmen viikon juoksuleirille Fuengirolaan. Kävin myös maajoukkueleirillä Barbatessa viiden päivän suunnistusleirillä. Pääteema oli kuitenkin vielä tammikuun loppuun asti (minulle poikkeuksellisesti) fysiikan puolella ja enempi palasin lajiharjoitteluun helmikuun alussa. Ensin Kisakalliossa, sitten Turussa ja lopulta umpihankikausi huipentui Nauvossa, jossa juoksin yhden pitkän ja kaksi kovaa treeniä kahteen päivään.

Olivathan talvimaisemat hienoja, mutta lähdin kuitenkin toiseksi kolmen viikon setiksi Espanjaan ja tällä kertaa Pyrinnön leirikeskukseen Barbateen. Viime vuoden tapaan Punakone leireili pitkän kaavan kautta Espanjan lämmössä ja puitteet olivat tänäkin vuonna kunnossa.

jälkispekulaatiot

Kovan yötreenin jälkeiset jälkispekulaatiot La Breñan hiekkatiellä. Kuva: Ville Saikko.

Roppakaupalla karttoja, ruokaa, hyvää seuraa sekä sopivasti yhteisiä kovia treenejä ja opettavaisia rastinottovirheitä. Pari takaiskuakin kohdalleni osui, kun nyrjäytin nilkkani ja sairastuin flunssaan. Nilkka vei päivän ja flunssa kaksi päivää. Viimeisen viikon pääsin starttaamaan terveenä ja matkustin takaisin Fuengirolaan antamaan jaloille erilaista juoksuärsytystä.

Tämän päiväisen intervallitreenin meininkiä

Kevään leirit ovat olleet ajallisesti niin pitkiä että mihinkään ei ole ollut kiire treenata ja tuntuu että olen harjoitellut aikalailla sopivasti. Tästä on siis hyvä jatkaa, ja jatkan viikoksi kotiin, viikoksi Sveitsiin (EM-kisoihin valmistavalle leirille) ja maaliskuun lopulla Tanskaan Danish Springiin, jossa avaan kisakauden. Pyrinnön leirikeskus olisi mahdollistanut koko kevättalven jatkuvan leirityksen, mutta tuntuu että tällainen järjestely, jossa aina välillä käy kotona Suomessa, sopi minulle ihan hyvin. Tästä on hyvä jatkaa treenejä eteenpäin ja tuntuu että harjoituskausi on sujunut tähän mennessä hyvin.

los canos de meca

Majoituksemme rantamaisemia Los Caños de Mecassa. Takana siintää Faro de Cabo Trafalgar.

-Anton