Urani kolmannet MM-kisat on nyt suunnistettu Tsekissä.
Kilpailut alkoivat omalta osaltani tiistaina keskimatkalla. Suoritus finaalissa ei tyydytä, kuin ei myöskään loppusijoitus 24. Vaativa maastotyyppi sekä taidollisesti että fyysisesti oli etukäteen tiedossa, mutta en vain saanut hommaa toimimaan valmistautumisleireillä. Aina kisatilanteessa voi toivoa parempaa, mutta itse en ole ikinä saanut mitään huippusuunnistuksessa toivomalla.
Torstaina juostiin viestit ja meillä oli hopeasija puolustettavana. Miika aloitti odotetun hyvin ja pääsin toisena metsään. Viestisuoritukseeni kivipaasimaastossa olen tyytyväinen vaikka Norja ja Ruotsi suunnistisvat eron umpeen ja Norja pääsi karkumatkalle. Ankkuri Olli sukkuloi pääosin mainiosti pimeässä ja liukkaassa metsässä, mutta kun palkinnot lopulta jaettiin oli joukkuesuorituksemme neljännen sijan ja pahvisen diplomin arvoinen.
Neljäs sija on ihan hyvä ja kukistimme usean kovan joukkueen. Kertoo varmaan sitten enemmän meistä joukkueena kuin sijasta, ettemme ole siihen tyytyväisiä. Joukkueena harjoiteltiin ja valmistauduttiin, päätettiin juoksujärjestys ja suunnistettiin.
Kilpailut päättyivät perjantain pitkään matkaan. Oma sijoitus 12. on urani paras henkilökohtainen sijoitus. Suoritus oli varsin keskinkertainen, ei hyvä mutta olen joskus tehnyt huonommankin suorituksen. Jaksoin hyvin ja tuntui siltä, keskityin koko ajan oikeisiin asioihin. Taitotaso juuri tässä maastossa valita oikeat reitinvalinnat, mikroreitinvalinnat ja suunnistaa virheittä sekä sujuvasti ei sittenkään ollut riittävän korkea.
MM-kilpailut ovat jo usean vuoden määrittäneet lähes kaikkia valintojani elämässä ja urheilussa. Karua on, että seuraavat metsämatkojen kisat juostaan vasta kahden vuoden päästä.
MM-kilpailut ja etenkin pitkän matkan juokseminen on varsin tyhjentävä kokemus. Niitä odottaa pitkään, jännittää ja tekee parhaansa. Sitten kun pääsee maaliin tuntuu sanoinkuvaamattoman tyhjältä. Se on hyvä paikka levätä, syödä ja täyttää mieli uusilla tavoitteilla.




Kuvat: https://woc2021.cz/
/Elias