Aihearkisto: Antonin blogi

Kevään kuviot

Aloitin opiskelut viime syksynä Turun yliopistolla maantieteen laitoksella. En pidä kuitenkaan juuri kiirettä opintojen etenemisen suhteen ja kaikenlaiset tavoitteet ovat yksinomaan urheilun ja suunnistuksen puolella. Harjoituskauden alun olin pitkälti Turussa ja harjoittelin täkäläisen urheiluakatemian kanssa. Ehdin toki käydä muuallakin, kuten Latviassa, Ahvenanmaalla, Hauholla, Pyynikillä, uudestaan Ahvenanmaalla, Ikaalisissa ja Jämillä. Akatemian viikkorytmi sopi minulle oikein hyvin. Maanantaina kevyttä, tiistaina mäkeä (joka oli kehityskohteeni pitkälle tammikuulle) ja keskiviikkona pitkää. Kun torstaisin otin vähän kevyemmin kuin muut, jaksoin viikonloppuna harjoitella hyvin. Minulla on nyt kokemusta niin Tampereen kuin myös Turun urheiluakatemioiden suunnistusryhmistä ja molemmista on vain positiivista kerrottavaa.

orrdal

Kävin syksyllä Ahvenanmaalla päivittämässä karttaa Pyrinnön ja IF Ålandin yhteisiä ensi kevään kisoja varten. Samalla kerkesin tehdä mäkitreenin Orrdal Klintin huikeissa maastoissa. Ei taida löytyä muualta eteläisestä Suomesta tällaista penkkaa. Käyräväli on 2,5 m.

Pitkän kotimaisen syksyn jälkeen oli mukava lähteä kolmen viikon juoksuleirille Fuengirolaan. Kävin myös maajoukkueleirillä Barbatessa viiden päivän suunnistusleirillä. Pääteema oli kuitenkin vielä tammikuun loppuun asti (minulle poikkeuksellisesti) fysiikan puolella ja enempi palasin lajiharjoitteluun helmikuun alussa. Ensin Kisakalliossa, sitten Turussa ja lopulta umpihankikausi huipentui Nauvossa, jossa juoksin yhden pitkän ja kaksi kovaa treeniä kahteen päivään.

Olivathan talvimaisemat hienoja, mutta lähdin kuitenkin toiseksi kolmen viikon setiksi Espanjaan ja tällä kertaa Pyrinnön leirikeskukseen Barbateen. Viime vuoden tapaan Punakone leireili pitkän kaavan kautta Espanjan lämmössä ja puitteet olivat tänäkin vuonna kunnossa.

jälkispekulaatiot

Kovan yötreenin jälkeiset jälkispekulaatiot La Breñan hiekkatiellä. Kuva: Ville Saikko.

Roppakaupalla karttoja, ruokaa, hyvää seuraa sekä sopivasti yhteisiä kovia treenejä ja opettavaisia rastinottovirheitä. Pari takaiskuakin kohdalleni osui, kun nyrjäytin nilkkani ja sairastuin flunssaan. Nilkka vei päivän ja flunssa kaksi päivää. Viimeisen viikon pääsin starttaamaan terveenä ja matkustin takaisin Fuengirolaan antamaan jaloille erilaista juoksuärsytystä.

Tämän päiväisen intervallitreenin meininkiä

Kevään leirit ovat olleet ajallisesti niin pitkiä että mihinkään ei ole ollut kiire treenata ja tuntuu että olen harjoitellut aikalailla sopivasti. Tästä on siis hyvä jatkaa, ja jatkan viikoksi kotiin, viikoksi Sveitsiin (EM-kisoihin valmistavalle leirille) ja maaliskuun lopulla Tanskaan Danish Springiin, jossa avaan kisakauden. Pyrinnön leirikeskus olisi mahdollistanut koko kevättalven jatkuvan leirityksen, mutta tuntuu että tällainen järjestely, jossa aina välillä käy kotona Suomessa, sopi minulle ihan hyvin. Tästä on hyvä jatkaa treenejä eteenpäin ja tuntuu että harjoituskausi on sujunut tähän mennessä hyvin.

los canos de meca

Majoituksemme rantamaisemia Los Caños de Mecassa. Takana siintää Faro de Cabo Trafalgar.

-Anton

Mainokset

Harjoituskauden alku

Viime kesän ja syksyn kisoista ei tullut liiaksi kirjoiteltua tänne blogiin, mutta annetaan tulosten puhua puolestaan ja tässä koosteena loppukesän ja syksyn tulosliuska:

  • JWOC sprintti: 15.
  • JWOC pitkuri: 10.
  • JWOC keskari: 7.
  • JWOC viesti: 3.
  • O-Ringen E1: 7.
  • O-Ringen E2: 10.
  • O-Ringen E3: 11.
  • O-Ringen E4: 78.
  • AM-pitkä (H21): 4.
  • AM-viesti (H21): 1.
  • Egames keskari (H21): 21.
  • Egames pitkuri (H21): 5.
  • SM-pitkä: 2.
  • SM-sprintti: 16.
  • SM-viesti: 7.
  • Euromeeting keskari (H21): 22.
  • Euromeeting pitkuri (H21): 27.
  • Euromeeting sprintti (H21): 38.
  • Suunto Games pitkuri (H21E2): 13.
  • Suunto Games keskari (H21E): 64.
  • 25manna: 4.
  • 25mannakorten (H21): 51.
  • SM-erikoispitkä: 2.

Heti SM-erikoispitkän jälkeisenä maanantaina aloitin varusmiespalveluksen Urheilukoulussa eli sotilaallisesti ilmaistuna Kaartin jääkärirykmentin tiedustelukomppaniassa. Syksyn saapumiserään valittiin kaikkiaan seitsemänkymmentä kesälajien urheilijaa ja meitä suunnistajia on kolme minun lisäksi. Urheilukoulun tavoitteena on yhdistää lain velvoittama sotilaskoulutus sekä tavoitteellinen  huippu-urheilu.

kisakallio2

Kuva: Seppo Väli-Klemelä

Varsinkin intin ekoina viikkoina huomasin, ettei se ole mikään ihan helpoin yhtälö, ja vaatii melkolailla viitseliäisyyttä itse varusmieheltä.

Kirjoitin inttikuulumisia VJ:n blogiin jonka voi lukea täältä: http://www.vjsport.fi/fi/varusmiesurheilua/

Anton

I’m ready for the JWOC!

Vargatafjärden

Vargatafjärden

Kesätyön raadantaa Ahvenanmaalla

Sain töitä Ahvenanmaalta sprinttikartoittajana. Olen jo kauan halunnut suunnistaa tuolla avokallioisella saarella mutta sopivaa tilaisuutta ei ole tullut vastaan. Aikaisemmat kerrat ovat vuosien takaa Pyrinnön pääsiäisleireiltä. Nyt tuli siis hyvä tsänssi yhdistää kesätyönteko ja urheilu, ja harjoituksellisestikin leiri tuli sopivaan rakoon Jukolan jälkeen.

Bertby Vik.jpg

Saaristomaisema kohti Bertby vikiä

Aikalailla ensimmäisellä kartoituskerralla tajusin etten tule saamaan karttaa viikossa valmiiksi, joten päätin jo alkuunsa että palaan työn pariin myöhemmin syksyllä. Se antoi hyvän syyn tehdä töitä vähän vähemmän ja suunnistaa vähän enempi. Heti toisena päivänä kävin jo kauan mielessä pyörineellä Getabergenillä (kartta) suunnistamassa pitkurin lenkin.

geta.jpg

Getabergen on yli 30 neliökilsan avokallioparatiisi merimaisemineen ja luolineen

Bucket-listalta sai rustata myös vuoden 1986 NOM-radan (kartta) seuraavana päivänä. Tutuksi tulivat toki perinteiset Ahvenanmaan maastot Daglösa, Pettböle, Solbacka, Domarböle ja Kasberget. Stenrösbergetillä (kartta) suunnistaessa tuli todettua, että on Ahvenanmaa kyllä hyvä mesta kun kaikki maastot ovat tosi hyviä ja suunnistaan voi mennä kutakuinkin mistä vain haluaa. Muutenkin pidin seudusta todella paljon ja sinne on ilo palata myöhemmin.

Valmiina JWOC:iin

Alppimaisemaa

Graubündenin alppimaisemaa

Ahvenanmaalla tuli työstettyä lähinnä aerobista peruskestävyysharjoittelua joka toimi pohjana valmistautumisena nuorten MM-kisoihin. Nyt kotona teen vielä pari tehokasta mäkitreeniä Ellivuoren laskettelurinteessä ennen Sveitsiin matkustamista. Kaikkiaan nämä viimeiset viikot otamme aika iisisti sillä loppujen lopuksi se fyysinen työ on jo tehty viime talven ja aikaisempien kausien aikana.

flmis.jpg

Caumasee’n järvi, jonka vasemmasta päädystä eteenpäin oli meidän keskarin näyttökisan maasto

Taidollisesti voi kuitenkin vielä tehdä jonkin verran nimenomaan valmistautumisen merkeissä. Viime vuonna tuli pyöriteltyä vanhoja karttoja aika paljon ennen kisoja mutta tänä vuonna olen pitänyt valmistautumisen tason aivan uudella tasolla. Erilaisia rastivälejä on tullut väännettyä vanhoihin ja valmistautumista varten väsättyihin karttoihin aikas monta. Oppia sikäläisistä maastoista on tarttunut mukaan kaikkiaan kolmelta harjoitusleiriltä ja pelikirjat eri kisoihin ovat saaneet täytteensä. Olen siis totaalisen valmis antamaan parhaani kisoissa ja lähden isolla innolla kohti Alppien tarjoamia haasteita.

arosa.jpg

Arosan jylhää vuoristomaisemaa, jossa pitkänmatkan näyttökisa kolmisen viikkoa sitten juostiin

Kisojen ohjelma

  • Sunnuntai 10.7. sprintti

    • juostaan Scuolin kaupungissa Inn joen varrella. Luvassa on hienoa sprinttisuunnistusta vanhassa kaupungissa jossa ominaista ovat kapeat kujat ja sokkeloinen kaupunkirakenne. Lisäksi korkeuserot tuovat oman mausteensa reitinvalintoihin.
      • 13 min / 3,8 km / 18 rastia
      • Nousua 100 m eli 2,6 %
      • Vauhti 3:25 min/km (!)
  • Maanantai 11.7. pitkämatka

    • taistellaan Val Müstairin kylän lähellä Pass Dal Fuornin maisemissa. Ratamestarit Fabian Hertner ja Matthias Merz pitävät huolen ettei kukaan pääse fyysisesti helpolla ja myös taitopuolesta mitataan taatusti kaikki mahdollinen.
      • 70 min / 8,7 km / 21 rastia
      • Nousua 450 m eli 5,2 %
      • Vauhti 8:03 (!)
  • Tiistai 12.7. välipäivä

    • vietetään keskarin ja viestin mallisuunnistuksissa ja palautumisen merkeissä.
  • Keskiviikko 13.7. keskimatkan karsinta

    • lasketellaan Ftanin kylän liepeillä ja maastona toimii jyrkkä alppiniitty-laskettelurinne nättine maisemineen.
      • 25 min / 3,6 – 3,7 km / 16 – 17 rastia
      • Nousua 140 m eli  3,8 %
      • Vauhti 6:51
  • Torstai 14.7. keskimatkan finaali

    • suunnistetaan Susch-Lavin kylien välisellä metsäalueella. Mäki on jyrkkää ja suunnistus vaativaa.
      • 25 min / 3,8 km / 17 rastia
      • Nousua 260 m eli 6,8 % (!)
      • Vauhti 6:25
  • Perjantai 15.7. viesti

    • viedään Taraspin metsissä aivan sprinttimaaston eteläpuolella. Maasto muistuttaa keskimatkan finaalimaastoa mutta on sitä nopeampi ja avoimempi.
      • 35 min / 5,3 km / 17 – 18 rastia
      • Nousua 300 m eli 5,7 %
      • Vauhti 6:36

 

Kisasivut: jwoc2016.ch

Kisojen trailer-video:

PS. Minua haastateltiin kestävyysurheilu.fi:ssä ja sieltä voi lukea mm. millä tavoitteilla lähden urani toisiin arvokisoihin. Linkki haastatteluun.

-Anton

Tuliaisina kokemusta & motia ekasta Huippuliiga-startista

Eilen juoksin elämäni ensimmäisen Huippuliigan osakilpailun Silja-Rasteilla. Lähinnä helmikuun Turkin WRE-kisojen takia pääsin mukaan miesten eliittiin keräämään arvokasta oppia tulevaisuuteen.

Kisaaminen jännittää mua aina, mutta tähän kisaan omaa lisäjännitystä toi gps-seuranta ja televisiointi. Toisaalta onhan mulla kokemusta noista jo jonkin verran esimerkiksi Jukolasta. Pienet lisäpaineet tekivät suoritukselleni luultavasti vain hyvää, sillä eihän kukaan halua isosti pummata gps-liivi selässä ja tietynlaista lisäpotkua nuo ärsykkeet tuovat juoksuunkin.

Anttu

9. rasti. Kuva: Seppo Väli-Klemelä

Lisäpotkuista huolimatta juoksukulku oli vähän vaisu, ja se painoikin mieltä pitkin matkaa, kun tiesi että tässäkin kohtaa moni juoksee tosi paljon kovemmin. Aivan ei siis ajatukset pysyneet pelkästään suunnistuksessa, ja ehkä sekin osaltaan poiki pieniä suunnistusvirheitä. Suunnistuksen molemmat osa-alueet juoksu ja taito olivat eilen kummatkin ikään kuin keskinkertaisella tasolla, ja sen saattelemana minulle keskinkertainen suoritus, 3:51 voittaja Fredric Portiniin ja 20. sija.

Tulipa taas tsekattua missä kansallinen kärki miesten sarjassa viipottaa ja kaukanahan se menee muttei tavoittamattomissa. Kovaa pitää juosta ja virheitä ei saa tehdä, jos mielii pärjätä, ja minähän mielin.

Tällaiset kisat antavat minulle valtavasti lisämotivaatiota itseni kehittämiseen suunnistajana. Näkee konkreettisesti kuinka hyviä hyvät ovat, mutta samalla huomaa, että eteenpäin on menty. Esimerkiksi pari vuotta sitten Husqvarna-kisassa tein samantyyppisen keskiverto-suorituksen, ja silloin olin 8:08 voittaja Mikko Sireniä perässä ja sija oli 27. kansallisella keskimatkalla. Toki testituloksista oman kehittymisen näkee selkeämmin mutta kyllä ero kansalliseen kärkeenkin jotain kertoo.

Kurssi on oikea, pitää vain jatkaa suurin piirtein samaan malliin, kunhan tekee kaiken vielä vähän paremmin kuin ennen.

Tästä kisakausi jatkuu ensi viikonloppuna Finnspringin merkeissä. Samantyyppistä hienoa avokalliomaastoa on luvassa ja tämä Paimion keikka toimikin varmasti hyvänä kenraalina kauden ensimmäiseen JWOC-näyttöön.

Kartta
Tulokset
TV-lähetys
GPS-seuranta

– Anton

Road to Rauman kevätkansalliset

Niin kuin viime postauksessa vihjailin, Sveitsin pääsiäisleiri sai ansaittua jatkoa Kisakalliossa ja Varsinais-Suomessa.

Kisakallion leiri lähti aika tuhdilla treeniohjelmalla käyntiin ja ekana päivänä tempastiin neljä treeniä. Illan päätti pikamatkan yökisa Karnaisten korvessa.

Matka oli 3,8 km, nousua oli riittävästi ja kaatuneita puita rinteessä vähän liian harvassa. Heti paukusta asettelin kieleni tukevasti vyön alle. Olin ennen lähtöä tullut siihen tulokseen, ettei näin lyhyessä kilvassa ehdi pahasti väsyä, saati pummata. Kummasti kuitenkin siinä puolenvälin tienoolla muita kiinni juostessa alkoi happoa jalkoihin kömpiä. Enempi ajanhukkaa syntyi kuitenkin erilaisista yliajoista, sivuun ajoista ja liian aikaisista etsinnöistä, joita toteutin pyyteettömästi läpi loppuradan rastivälistä toiseen. Kruunasin kisan kiertämällä loppusuoralla erään lammen väärältä puolelta. Taisi siinä valmentaja Lauri miettiä, että kaikenlaisia tallaajia sitä metsään päästääkin.

Toinen päivä otettiin kevyemmin. Aamulla heräsin nk. yösuunnistuskrapulassa. Väsymys viimeyön kisasta oli sitä luokkaa, että jätin BBA:t kovemmille jätkille. Aamupäivän leiriohjelmaan (jonka olin suunnitellu Severin kanssa joskus palautuneena) oli kirjattu 5*1K suunnistusintervallit ei kovaa mutta täysiä. Lähdin alkuverkkaan Pascalin ja Flon kanssa. Alkumatka alamäkeen 4:25 vauhtia menetteli vielä. Käännöksen jälkeen ja nousun alettua poikain vauhti kiristy siihen neljän pintaan. Jättäydyin suosiolla ja rimpuilematta tästä kyydistä. On ne kovia. Itse treenissä laitoin säästelemättä kaiken peliin. Sitkeän yrittämisen jälkeen kärkipaikka irtosi vikassa vedossa. Päivää jatkettiin parin tunnin pitkällä suunnistuksella, jonka viimeisteli pitkä micro-o siinä Kupariniemen pienipiirteisimmällä piiperrysalueella.

Seuraavana päivänä hyvästelimme mainion majoituksemme Kisakalliossa ja muutimme Paraisille. Ohjelmassa olikin vain yksi treeni. Pahamaineinen pitkähkö suunnistus Karnaisten korvessa. Toisille (Severi, Flo) se oli pari tuntia, minulle noin kolme. Iltapäivällä olikin koko porukka aivan šokissa. Mitä tehdä, kun treeniohjelmassa möllöttää tyhjä aukko? Jottei maastoaskelluksemme päässyt aivan surkastumaan möyhimme Stormälön rantakallioilla maisemia ihastellen.

image

Tilannekuva merimaisemien ihastelusta (vas. Pyry, Pascal ja Anssi)

Tiistaina kaivettiin Pargas IF:n viimeisen päälle hyvä treenipaketti esiin ja alettiin niitä treenejä tosissaan työstämään. Nulto (ap.), Mågby (ip.) ja Finby (). Kaikki hienoja treenejä.

Keskiviikkona 3*2,5K s-intervallit Vånossa Eliaksen “kanssa”. Hajonnat olivat sen verran isot että paljoa ei velipoikaa näkynyt. Hajonnan lajeista etenkin fyysinen hajonta oli valtava, sillä Eliaksella kulki. Vikaan vetoon runttasin kivan näköstä avokalliomäkee ylöspäin ekan tonnin 4:30 ja aloin puuskuttaan kuin höyryveturi seuraavassa terävämmässä penkassa. Eliaksella sen sijaan hyvä vauhti jatkui maaliin asti. Päivä viimeisteltiin yömöyhimisellä Granvikissä.

image

Kävin alkuverkassa tsekkaamassa treenin ajolinjat Baknäsin linjataululta

Torstaina pitkä lenkki suunnistaen Sattmarkin maastossa. Nättiä settiä. Päivän riistahavainnot:
– Kaunis naarashirvi
– Komea metsäjänis
– Vikkelä metsäjänis valkoisessa talviturkissaan
– Neljä uljasta peuraa
– Kaksi kovakuntoista punanuttua (Elias ja Severi) jotka painoivat koko treenin rennon keveesti 32’ meikäläistä ripeemmin. Kyllä kovat on kovia!

Illalla kevyt verkka valmisteli porukan seuraavan päivän Kevätyön viestiin.

Kauden kotimainen avaus eli KYV meni pyrintöläisittäin mukavasti. Ykkösjoukkue oli ykkönen ja kakkosjoukkue (jossa meikä) viides. Myös muissa joukkueissa oli kovia onnistumisia. Oma suoritukseni oli aika hyvä jos ei lasketa vikaa rastia. No mutta kyllä se lasketaan joten suoritukseni oli tähän saumaan välttävä. Isot vuodatukseni illan suunnistusajattelustani ja ajattelemattomuudestani voi lukea täältä. Niin kuin kaikki tietävät, KYV juostiin tänä vuonna joukkuekisana eikä viestinä. Tässä oli mielestäni hyvät ja huonot puolensa. Hyvää oli se että taso oli kova kun kaikki pääsi samalle viivalle. Huonoa se että tämä ei ollut viesti ja Suomessa on nyt yksi viesti vähemmän jos tulevaisuudessa jatketaan samalla konseptilla. Onneksi AngA:n Triomila paikkaa Suomen alituista viestipulaa.

Lauantaipäivä kului Kevätyöstä toipuessa ja palautellessa kun muut treenas Paraisilla. Illalla kävin kiskomassa Pascalin kanssa paritreenin Alppilassa TuS:n treenipaketista. Mahtava maasto jälleen kerran.

Kaiken tämän leireilyn jälkeen olen kyllä täysin vakuuttunut, että kevätleirit ovat ihmisen parasta aikaa. Suunnistusmoti on korkeimmillaan, kelit paranee päivä päivältä ja kisat alkaa. Leirit kruunaa vielä loistava porukka, jonka kanssa viettäisi vaikka koko vuoden. Ei sitä moni uskokaan, kuinka hauskaa meillä on yhdessä.

Tänään sunnuntaina avattiin kotimainen kausi henkilökohtaisella puolella Rauman keväisen lyhyillä pitkänmatkan kevätkansallisilla. Suunnistus ok, mutta kulku oli sanalla sanottuna vetelä. En usko että kunto on tällä hetkellä mitenkään kovin hyvä, mutta varmaankin terävintä virettä juoksusta vei menneinä viikoilla kerrytetty kokonaisrasitus. Sijoitus oli 12. Elias voitti (tulokset) ja se piristi omaakin päivääni. Nyt on tarkoitus palautella jonkin aikaa ja katotaan miten sitten kulkee ensi viikonloppuna Siljarasteilla.

Pääsiäisleiri Sveitsissä

Vielä maaliskuun puolivälissä Tampereen metsiä peitti melko paksu lumikerros. Kevään merkit olivat kuitenkin jo ilmassa. Listaan havaintojani tähän:

  • Sprintti-intervalleista nauttiminen
  • Jäiset ja liukkaat hiihtoladut
  • Pientä penikkavaivaa
  • Hankikannon etsintää Kaupista ja Kintulammelta
  • Köyhän miehen etelänleiripäivä Hurttionjärvellä (lumettoman metsän toivossa)
etelä

Yksi parhaista köyhän miehen etelänleirikohteista: Rantatien tunneli

Kun olin tuon listan käynyt lävitse, olikin jo aika nousta Zürichin koneeseen. Pääsiäisleirini lähti käyntiin Ticinossa, eli Sveitsin eteläisimmässä kantonissa. Seutu on tunnettu jyrkkäpiirteisistä rinteistä ja aurinkoisesta säätilasta.

bba.jpg

Aamulenkkimaisemat kotikylässä

Maastot jossa suunnistimme olivat poikkeuksetta lehtimetsiä joten pohja oli aina hyvä. Tammi ja kastanjametsistä oli vaikea olla pitämättä, mutta toki mäkien jyrkkyydet sekä pituudet toivat välillä ryppyjä otsalle. Kävimme pari kertaa myös Italian puolella hakemassa nousumetrejä. Valmentajamme Sevä piti huolen, että kaikki treenit oli viimeisen päälle hyvin järjestettyjä. Pääsi siis hyvin keskittymään treenaamiseen ja palautumiseen.

Harjoitukset olivat vuoden 2018 EM-kisojen mallitreenejä, eli maastopankkia tulevaisuutta varten tuli taas kartutettua. Nämä maastot toimivat hyvin myös valmistautumisena kesän JWOC:iin. Tulevat nuorten MM-kisat ovat toki aivan eri suunnalla (Graubündenissä), mutta paljon yhtäläisyyksiä maastojen välillä löytyy. Jotain tästä kertoo se, että Sveitsi pitää valintakisansa juuri Ticinossa.

viimeinen rasti

Viimeinen rasti Ticinon leirin viimeisessä treenissä

Ticinon jälkeen ehdin vielä suunnistaa kolme hyvää treeniä Mittellandissa ennen Suomeen palaamista. Tästä kevätleireily jatkuu niin ikään Punakoneen kanssa Kisakalliossa, Paraisilla ja Turussa. Viikon päästä on jo ekat kotimaiset kisat.

collage.jpg

Mittellandin maisemia: Bern, Herzogenbuchsee ja Weissenstein

Tässä vielä alustava kisakalenterini Tiomilaan eli kevään pääkisaan asti:

8.4. Kevätyön Viesti, TuS, Sauvo

10.4. Kevätkansalliset, RaLu, Rauma

17.4. Siljarastit, PR, Paimio

23.-24.4. Finnspring, KarjUra, Raasepori

30.4. Triomila, AngA, Halikko

6.5. JWOC-sprinttinäyttö, IF Brahe, Pietarsaari

8.5. SM-maastot, IF VOM, Vöyri

14.-15.5. Tiomila, Falun-Borlänge

– Anton

Mitäs pikkuvarpaista kun ei mekään niistä

Kirjoitin kenkäyhteistyökumppanimme VJ:n blogiin menneistä vaivoista ja testijuoksusta. Team VJ:n sivuilla on paljon hienoja postauksia huippusuunnistajilta. Käy tutustumassa: http://www.vjsport.fi/fi/team-vj/

Tässä sama kirjoitukseni sieltä kopioituna.

Kisakallion maastotestin alkuverkassa kolautin pikkuvarpaani kiveen. Olen jonkin verran viimeisen 15 vuoden aikana metsässä juossut, mutta en ole ennen noin pahaa tälliä saanut. Hyvien suunnistuskenkien merkitystä lyhyeen vammahistoriaani ei voi vähätellä. Heiveröisillä tai kuluneilla jalkineilla olisi metsässä rymytessä saattanut tikku jos toinenkin iskeä nahkaan. Ei tuokaan kolautus mikään vakava ollut, sillä juoksin maastotestin täysiä, ja kyllä se varvas siinä mukana kulki.

Lääkäri totesi varpaan olevan murtunut tai ei murtunut. Hoidon kannalta sillä ei olisi juurikaan merkitystä, koska varpaan paranemista ei voi nopeuttaa. Hidastaa sitä toki voisi kolhimalla jalkaa uudestaan.

Seuraava viikko vierähti korvaavia harjoitteita tehden. Ulkoilmaihmiselle oli taas aikamoinen mielenterveydellinen haaste harjoitella pelkästään sisätiloissa. Vesijuoksua, crosstraineria ja pyöräilyä ym. aerobista liikuntaa kertyi viikkoon kuitenkin päälle 18 tuntia.

Vamma vaikutti vaivaavan vain kenkä jalassa. Ilman kenkää pystyi kuntopiireissä mukailemaan jokkerin ventin hyppyliikkeitä ja perjantaina juoksin paljain jaloin Pirkkahallissa tekonurmella. Sunnuntaina viilsin pienen sauman nastalenkkariin jolla juoksin kivuitta. Olin vihdoin vapaa suunnistamaan. Viimeksi olin noin pitkään suunnistamatta vuosi sitten Gran Canarian juoksuleirillä. Sunnuntain kevyessä suunnistustreenissä poskilihakset kramppasivat ylenpalttisesta hymyilystä, niin hyvät fiilikset lajin pariin palaaminen antoi.

Siitä lähtien olenkin päässyt juoksemaan joka päivä. Alkuviikko vielä himmailtiin, mutta torstaina suunnistin ensimmäisen kilpailunomaisen treenin, ja juoksu maittoi aivan mukavasti. Voin siis sanoa päässeeni helpolla tämän vaivan osalta.

Tänään lauantaina juoksin Pyynikin legendaarisen testijuoksun. Aikani 27:33 on uusi ennätykseni 41 sekunnilla. Se on myös sekunnilleen sama aika kuin Eliaksen ennätys. Tiukkaa otatusta velipojan kanssa! Toki Eliaksen ennätys on jo aika vanha (joulukuulta 2014), ja spekuloisin hänen juoksevan nykyään jonkin verran ripeämmin.

“Aikani 27:33 on uusi ennätykseni 41 sekunnilla. Se on myös sekunnilleen sama aika kuin Eliaksen ennätys.”

top 6 pyynikki h20

Tarkkaa touhua tuo isoveljen jalanjäljillä kulkeminen. Saman ikäisenä sama aika melko samanlaisissa keliolosuhteissa.

kartta + syke + tekstit

Pyynikin testijuoksua on juostu v. -87 lähtien. Yllä reittikartta ja sykekäyräni.

Testijuoksun keli oli ihan ok talvikeliksi. Tuoreen lumen alla pilkotti välillä liukkaita kohtia, mutta Sarva puri niihin kuin vihainen rakki. En usko että sulalla olisin juuri parempaa aikaa tekaissut.

vlcsnap-2016-02-06-12h52m28s053

Alamäkiosuudella Pyynikin näkötornilta Piispantalon mutkaan kenkä ei luistanut liukkaasta alustasta huolimatta. Keskivauhti tuolla pätkällä oli 2:48/km.

Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä. Päivät pitenee ja toivottavasti vielä vauhditkin kovenee.

– Anton

Katso lyhyt video helmikuun testijuoksusta:

Tammikuun testaukset

Vuoden ensimmäinen maajoukkueleiri loppui tänään. Kyseessä oli testileiri Kisakallion urheiluopistossa. Kisakallio takasi taas loistavat leiriolosuhteet. Harjoituspaikat olivat kävelymatkan päässä toisistaan ja ruokahuolto pelasi moitteetta. Kaiken energian pystyi siis lataamaan harjoitteluun ja siitä palautumiseen.

Maajoukkueleirit ovat aina kuukauden kohokohtia. Pääsee harjoittelemaan kovatasoisessa seurassa ja näkemään missä oman kunnon osalta mennään verrattuna kilpakumppaneihin. Leirit ovat myös mukavia sosiaalisia tapahtumia, joissa pääsee juttelemaan kavereiden kanssa.

Tällä leirillä hienoa oli lisäksi se, että aikuismaajoukkue leireili melkein samalla ohjelmalla meidän nuorten kanssa. Pääsi näkemään Suomen huippuja ja myös juttelemaan lapsuudesta asti idoleina olevien urheilijoiden kanssa. Lyhyetkin keskustelut  maailmanmestareiden Mårten Boströmin ja Pasi Ikosen kanssa olivat hienoja.

Leiri alkoi 5000 m ratatestillä Espoossa. Tavoitteena oli lähteä juoksemaan 3:10 tonneja. Kärkiletka karkasi melko pian ja juoksin alussa kakkosletkan kärjessä. Kaksi ekaa tonnia meni hyvin väliajan ollen 6:18. Sitten en enää pysynyt aikataulussa ja 3000 m väliaika painui aikaan 9:34. Onneksi Heikkilän Tuomas lähti vetämään letkaa ja sain hänestä hyvän peesin loppumatkaksi. Tuomas jaksoi hyvin loppuun asti juosten aikaan 15:49. Itse jäin täysin vaille loppukiriä ja ajaksi kirjautui 15:55.

Syksyllä juoksin saman testin aikaan 16:50 eli nyt lukemat olivat paljon kauniimpia. Uusi ennätys tuo ei kuitenkaan ollut, sillä ehdin pari viikkoa sitten juosta ajan 15:46. Sen sijaan Elias juoksi hienosti uuden ennätyksensä 15:27. Testin tulokset.

Testij Espoo

5000 m kärkiletkaa. Edestä Elias Kuukka, Mårten Boström, Severi Kymäläinen ja Otto Sund.

”Elias juoksi hienosti uuden ennätyksensä 15:27.”

Perjantaina tehtiin ominaisuustestit. Liiton testit koettelevat nopeutta (200 m), kehonhallintaa (rekkitangossa), 10-loikkaa ja kestovoimaa (jännehyppyjä minuutin ajan). Nuo eivät suoranaisesti kerro suunnistussuorituksesta, mutta testaavat nimensä mukaisesti suunnistuksessa tarvittavia eri ominaisuuksia.

Antti Örn twiittikuva

”Suunnistus vaatii vain nämä ominaisuudet.” Kuva ja sitaatti: Antti Örn.

Leiriä jatkettiin lauantain maastotestillä. Ratana toimi syksyllä lanseerattu maailmanmestari Janne Salmen suunnittelema 10 km koettelemus. Maastotestin osa-alueet kattoivat kaiken ylä- ja alamäistä metsä- ja tiealustaan. 20 cm lumimäärä teki testistä lievästi sanottuna työlään. Lähdin matkaan aavistuksen liian kovaa vauhtia jota jaksoin hyvin ensimmäisen kierroksen. Jalat eivät olleet palautuneet aikaisemmista päivistä ja vauhti alkoi hidastua. Viimeiset kolme kierrosta tuntuivat olevan aina edellisiä pidempiä.

Kisakallio

Maastotestin raastoa. Rasteilla yritin muistaa painaa väliajan.

Loppuaika 60:30 on noin viisi minuuttia testin voittaja Topi Raitasen aikaa huonompi. Joten testin jälkeen ei sinänsä ollut juhlan aihetta, sillä noin 30sek/km turpaan on kyllä paljon. Onneksi testi toimi kaikesta huolimatta hyvänä lajinomaisena treeninä ja kevääseen on vielä hyvin aikaa.

Kisakallio16

Elias juoksi syksyllä saman testin aikaan 52:34. Nyt meni lumisissa olosuhteissa yli 58 minuuttia.

Seuraavat viikot kuluvat talviharjoittelun merkeissä. Olosuhteiden puitteissa mahdollisimman lajinomaisesti, mutta loppujen lopuksi varmaankin tulee hiihdettyä aika paljon, ainakin viime viikkoihin verrattuna.

”Varmaankin tulee hiihdettyä aika paljon”

– Anton

Mainokset