Viikonloppuna oli huikeat kilpailut Ruotsin Blekingessä. Omaa tasoaan pääsi mittaamaan maailman kärkeen ja samalla sai tuntumaa meille melko tuntemattomaan kiviseen eteläruotsalaiseen maastotyyppiin.
Kuvat © Seppo Väli-Klemelä.
Leiri jatkuu Skånen monipuolisissa maastoissa, missä haetaan sulan alustan lisäksi EOC relevantteja maastoharjoituksia. Alla videota Frisebodan legendaarisesta maastosta.
Urani kolmannet MM-kisat on nyt suunnistettu Tsekissä.
Kilpailut alkoivat omalta osaltani tiistaina keskimatkalla. Suoritus finaalissa ei tyydytä, kuin ei myöskään loppusijoitus 24. Vaativa maastotyyppi sekä taidollisesti että fyysisesti oli etukäteen tiedossa, mutta en vain saanut hommaa toimimaan valmistautumisleireillä. Aina kisatilanteessa voi toivoa parempaa, mutta itse en ole ikinä saanut mitään huippusuunnistuksessa toivomalla.
Torstaina juostiin viestit ja meillä oli hopeasija puolustettavana. Miika aloitti odotetun hyvin ja pääsin toisena metsään. Viestisuoritukseeni kivipaasimaastossa olen tyytyväinen vaikka Norja ja Ruotsi suunnistisvat eron umpeen ja Norja pääsi karkumatkalle. Ankkuri Olli sukkuloi pääosin mainiosti pimeässä ja liukkaassa metsässä, mutta kun palkinnot lopulta jaettiin oli joukkuesuorituksemme neljännen sijan ja pahvisen diplomin arvoinen.
Neljäs sija on ihan hyvä ja kukistimme usean kovan joukkueen. Kertoo varmaan sitten enemmän meistä joukkueena kuin sijasta, ettemme ole siihen tyytyväisiä. Joukkueena harjoiteltiin ja valmistauduttiin, päätettiin juoksujärjestys ja suunnistettiin.
Kilpailut päättyivät perjantain pitkään matkaan. Oma sijoitus 12. on urani paras henkilökohtainen sijoitus. Suoritus oli varsin keskinkertainen, ei hyvä mutta olen joskus tehnyt huonommankin suorituksen. Jaksoin hyvin ja tuntui siltä, keskityin koko ajan oikeisiin asioihin. Taitotaso juuri tässä maastossa valita oikeat reitinvalinnat, mikroreitinvalinnat ja suunnistaa virheittä sekä sujuvasti ei sittenkään ollut riittävän korkea.
MM-kilpailut ovat jo usean vuoden määrittäneet lähes kaikkia valintojani elämässä ja urheilussa. Karua on, että seuraavat metsämatkojen kisat juostaan vasta kahden vuoden päästä.
MM-kilpailut ja etenkin pitkän matkan juokseminen on varsin tyhjentävä kokemus. Niitä odottaa pitkään, jännittää ja tekee parhaansa. Sitten kun pääsee maaliin tuntuu sanoinkuvaamattoman tyhjältä. Se on hyvä paikka levätä, syödä ja täyttää mieli uusilla tavoitteilla.
Kuvat: https://woc2021.cz/
/Elias
Tampereen Pyrintö voitti historiallisesti miesten Sm-viestin kultaa sunnuntaina 20.9. Pöytyällä. Historiallisen voitosta tekee se, että Pyrintö on viimeksi voittanut miesten viestisuunnistuksen suomenmestaruuden vuonna 1960. Anton aloitti viestin ja Elias viimeisteli voiton ankkuriosuudella. Toisen osuuden juoksi Severi Kymäläinen ja kolmannen Aleksi Niemi.
Viestin tunnelmiin pääsee katsomalla viestin tallennetta youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=lYy1KvGf3yk&t=11778s
Urani toiset MM-kilpailut kilpailin Norjan Östfoldissa 13-17.8. Tämä vuosi oli ensimmäinen, kun kansainvälinen suunnistusliitto IOF oli jakanut maastokilpailut erikseen sprinttikilpailujen kanssa ja Norjassa ratkottiin ainoastaan maastomatkojen mitalistit.
MM-joukkue valittiin aiemman kansainvälisen menestyksen ja näyttökilpailujen perusteella juhannuksen jälkeen kesäkuussa. Minut valittiin juoksemaan omaa suosikkimatkaani pitkää matkaa ja sen lisäksi viestiä. Viestiin valittiin aloitusosuudelle seurakaverini Aleksi Niemi ja ankkuriosuudelle pitkäaikainen kilpakumppanini Miika Kirmula. Itse sain siis tehtäväkseni hoitaa toisen osuuden.
Kisaviikko käynnistyi henkilökohtaisilla matkoilla ja kruunautui lauantain viesteihin. Pitkälle matkalle olin valmistautunut hyvin ja onnistuin tekemään melko hyvän suorituksen. Loppusijoituksesi tuli 14.sija, johon olen tyytyväinen vaikka pienillä parannuksilla tulos olisi voinut olla reilustikin parempi. Paransin siis viime vuodesta kymmenen sijoitusta ja ero maailmanmestari Lundanesiin kaventui lähes puolella 7 minuuttiin ja 38 sekuntiin.
Pitkän matkan kilpailun ylimääräiseen analysointiin ei ollut aikaa, vaan heti seuraavana aamuna alkoi keskittyminen viestiin. Viestisuoritus oli jännittänyt minua jo juhannuksesta lähtien, mutta viimeisinä päivinä löysin hyvän rentouden. Muiden juostessa perjantaina keskimatkaa näin kuinka suomalaisten vauhti riitti hienosti kansainvälisessä vertailussa ja tiesin, että pystymme tekemään hyvän tuloksen viestissä, kunhan keskitymme omaan suunnistamiseen.
Lyhyestä virsi kaunis: todella moni asia onnistui viestissä ja voitimme hopeaa. Aleksi hoiti aloitusosuuden oppikirjaimaisesti tarjoten parhaan mahdollisen lähtöpaikan eli kärjessä. Minä yritin toisella osuudella pyristellä Lundanesin perässä, mutta kahden pienen virheen jälkeen ero vaihdossa oli 33 sekuntia. Sitä tärkeämpää oli kuitenkin muiden joukkueiden jääminen kauemmaksi. Ankkuriosuudella muut paitsi maailmanmestarijoukkue Ruotsi teki virheitä ja joukkueet kasaantuivat. Loppujen lopuksi ankkurimme Miika hoiti viimeistelyn tyylikkäästi ja voitti lopputaistossa Ranskan Lucas Bassetin tuoden meidät toisena maaliin.
Kuva: Pirjo Valjanen
Kun MM-viestin hopea ratkesi eduksemme, se tunne oli uskomaton. Tunnelma hämärtyvällä ja sateisella golf-kentällä oli maaginen. Voitin MM-hopeaa kahden todella hyvän ystäväni kanssa sekä perheeni ja monen suomi-fanin seuratessa kilpailua paikan päällä. Viestin MM-hopea on tähän astisen urani isoin saavutus ja tapahtuma, jonka tulen varmasti muistamaan ikuisesti.
Koko onnistunut Norjan MM-projekti oli monen asian summa. Haluankin kiittää Lauraa ja perhettäni sekä valmentaja-Sepiä perheineen. Lisäksi suunnistusmaajoukkue teki todella hyvää työtä valmistautumisleireillä ja itse kisaviikolla. Tärkeänä osana onnistumista on yhteistyökumppanini ja tukiverkostot sekä seurani Tampereen Pyrintö, jotka ovat mahdollistaneet ammattimaisen urheilemiseni.
Kiitos
ja #munseura Tampereen Pyrintö
The first week of March we still trained in Pyrintö’s training center in Alicente before we came back home to Finland. It was really nice to be together with a great company when everything was well organized and the hosts of our training center did their job properly.
In finland we took couple of days easy and then we did control tests. Elias ran on a treadmill in Tampere and Anton in a indoor hall in Turku. The results showed some good development and after two weeks in Finland we were happy to travel to Sweden for Måsenstafetten and 10Mila preparation camp.
We did it well in Måsenstafetten and our team won the race. 10Mila camp offered some stony but demanding terrains but we propably learnt a bit more how to orienteer well in these kinds of forests in the end of April when 10Mila takes place in Glimåkra.
Right now Redmachine’s spring camp is still going on and we are in the capital of orienteering, in Halden. We’ll have a lot of good trainings here and also competitions Norwegian Spring 6th to 7th of April.
Maaliskuun ensimmäinen viikko treenattiin vielä Pyrinnön leirikeskuksessa Alicantessa ennen paluuta kotiin Suomeen. Leirikeskuksessa meitä oli noin viitisentoista suunnistajaa, joiden kanssa oli mielekästä treenata, syödä ja palautua. Kaikki toimi hyvin, koska harjoituskuviot oli hyvin suunniteltu ja leirikeskuksen isännät hoitivat hommansa ammattimaisesti. Tällaisessa seurassa on ilo ja kunnia harjoitella!
Suomessa otettiin ensimmäiset päivät aikalailla palautellen. Sitten tiistaina 12.3. juoksimme kontrollitestit kukin omilla tahoillamme. Anton Paavo Nurmi Keskuksen testaamana Kupittaan hallissa ja Elias Varalan urheiluopistolla mattotestissä. Molempien testit menivät hyvin ja laktaatit ja sykkeet olivat pykälän verran alempia joulukuun testeihin verrattuna.
Maaliskuun puolessa välin Anton pääsi jo suunnistamaan Uudenkaupungin ja Turun seudulla, kun Elias vielä kituutti Tampereen lumihankien keskellä. Onneksi Kaupin lumipolut eivät pettäneet, joten tarvittavat harjoitukset saatiin tehtyä myös korkeammilla leveysasteilla.
Antonin pitkä suunnistusharjoitus Uudessakaupungissa. Anton’s long orienteering training in Uusikaupunki.
Parin viikon Suomen visiittikin loppui aikanaan, jolloin pakkasimme laukkumme pikkubussiin, joka suuntasi Turun ja Tukholman kautta Nyköpingiin ja Ruotsin legendaariseen kevätviestiin eli Måsenstafetteniin. Måsenissa aloittajamme itävaltalainen Matthias Reiner puki ensimmäistä kertaa viestikisassa Pyrinnön paitaa päälle ja toi viestiä aivan kelpo sijoilla vähän yli kolme minuuttia kärjen perään. Anton jatkoi siitä ja onnistui tekemään hyvän viestisuorituksen nostaen Punakoneen ykkösjoukkueen neljänneksi 26 sekuntia kärjestä. Elias jatkoi varmaa suunnistusta, piti sijan ja päästi ankkurimme Johan Runessonin 47 sekuntia Stora Tunan ankkurin, Emil Svenskin perään. Jännittävällä ankkuriosuudella tilanteet vaihtelivat mutta lopulta ankkurimme Johan ”Rune” Runesson tuli ensimmäisenä maaliin 50 sekuntia ennen Svenskiä.
Måsenstafettenin tulokset, Måsenstafettenin radat, Kestävyysurheilu.fi:n artikkeli kilpailusta
Nyköpingistä jatkoimme kohti Skånea valmistautumaan 10Milaan, joka odottaa sitten huhtikuun lopulla. FK Göingarnan seuramaja tarjosi loistavat puitteet harjoittelulle ja kattava treenipaketti hioi valmiuttamme tähän yhteen kauden pääkisoista. Päivät täyttyivät tuttuun tapaan suunnistustreenistä ja sitten illalla oli yösuunnistustreeni. Välissä saunomista, spekuloimista ja ruokailua.
Tämä Punakonen kevätleiri on varsinainen Tour de Skandinavia, sillä Ruotsista jatkoimme Norjaan MM-tyyppimaastoihin. Täällä Haldenissa, suunnistuksen pääkaupungissa, ehdimme reilun viikon verran harjoitella hienoissa maastoissa ja kisata 6.-7.4. Norwegian Springissä.
After the camp in Tenerife we spend two weeks at home in Finland with basic aerobic training including running and skiing and some faster sessions in indoor hall. Soon we travelled to Guardamar del Segura to Pyrintö’s training center for another longer camp in south. Training consists of basic work, quality orienteering trainings with good company and also Costa Calida wre-ranking competitions. And of course best friends, sun and enjoyment of life as an elite athlete.
Tammikuun leireilyn jälkeen vietimme kaksi viikkoa Suomessa. Tuo jakso sisälsi onnistuneen kontrollitestin, akkujen lataamista ja monipuolista harjoittelua. Kelit olivat hyvin odotetunlaiset helmikuun alkupuolen talvikelit ja teimme harjoituksia hiihtäen, suunnistaen ja juosten poluilla, hallissa ja teillä. Pääosin harjoittelu koostui aerobisesta perusharjoittelusta höystettynä voimaharjoittelulla ja muutamalla terävämmällä juoksuharjoituksella. Kahden viikon kotijakson jälkeen laukut pakattiin jälleen ja suuntasimme talven toiselle pidemmälle leirille Guardamar del Seguraan.
Kyseessä on jo hentoiseksi perinteeksi muotoutunut Punakoneen leirikeskus, joka jälleen yhden välivuoden jälkeen on palannut Espanjan suunnistuspääkaupunkiin Guardamar del Seguraan, Alicanten eteläpuolelle. Leirikeskuksessa harjoittelemme vajaan kuukauden verran ja harjoittelu koostuu pääosin perusharjoittelusta, joka sisältää mukavan määrän suunnistusta dyynimaastoissa. Leirikeskus sijaitsee isossa talossa Guardamarin kaupungin etelälaidalla, jossa asuu vaihtuva määrä suunnistajia. Monet harjoittelevat oman ohjelmansa mukaan mutta yhteisiin koviin harjoituksiin kokoontuu mukava kattaus kovatasoista harjoitusseuraa.
Leirin alku lähti hyvin käyntiin ja ensimmäisellä viikolla oli mukava päästä harjoittelemaan oman porukan lisäksi myös muutaman Sveitsin maajoukkuesuunnistajan kanssa. Suunnistusharjoituksissa on keskitytty perusjuttuihin kuten suorituksenhallintaan ja suunnistusrutiineihin. Rantadyynien lisäksi olemme käyneet sisämaassa tekemässä muutaman harjoituksen hieman erilaisissa maastoissa sekä suht aikaista pimeää on tullut hyödynnettyä yösuunnistaen.
Leirin puolivälissä kilpailimme Costa Calidan wre-kilpailuissa, lauantaina pitkällä matkalla ja sunnuntaina keskimatkan takaa-ajossa. Lauantaina Elias sijoittui kolmanneksi 2:04 erolla voittaja Johan Runessoniin ja Anton neljänneksi 2:51 kärkeen jääneenä. Lauantain kisa oli kunnon espanjalainen pitkä matka ja kelikin oli talvipäivälle melko kuuman tuntuinen. Seuraavan päivän keskimatkalla suoritukset olivat hieman pehmeämpiä ja kokonaiskilpailusta tulivat sijat 3. ja 6.
Tulokset: https://www.control200.com/CC/
Training company and friends in the competition center of Costa Calida. Treeniseuraa ja ystäviä Costa Calidan kisapellolla. Kuva: Jutta Jussila.
Seuraavaksi harjoitellaan vielä viikon verran Punakoneen leirikeskuksessa jonka jälkeen suunnataan takaisin kotiin. Pohjoismainen kilpailukausi avataan Måsenstafettenissa 24.3 Ruotsin Nyköpingissä.
Training camp in Tenerife was a success! At the training camp we focused mainly on physical part of orienteer’s winter training. Our main trainings were 2*4*5′ hill reps and fast 30′ run plus 10′ fartlek. We also did many long runs and easy recovery jogs. We had a good company with our club mates and some national team runners. Now we are in Finland for a while and soon we start more orienteering-like training period in Alicante, Spain.
Vuosi vaihdettiin rauhallisin tunnelmin Antonin juostessa Eurajoen uv-juoksun ja Eliaksen kilpaillessa Keski-Tampereen sprinttiviikolla. Kovat juoksuharjoitukset aloitettiin jo joulukuun puolella ja tammikuussa homma jatkui. Pyrimme kovissa harjoituksissa välttelemään liukastelua ja juoksime 3*1 km + 3 km treenin, Elias Pirkkahallissa ja Anton Uudenkaupungin juoksuputkessa. Treenasimme siis pääosin samansuuntaisella harjoitusohjelmalla, vaikka olimmekin eri paikkakunnilla.
Tammikuun seitsemäs päivä matkustimme Teneriffalle juoksuleirille. Perillä odotti jo Niemen Aleksi, Jussilan Jutta, Saikon Antti ja Karholan Lotta, eli tosi hyvä treeniporukka. Paikan päällä osa treeneistä tehtiin myös Ojanahon Ollin kanssa, joka oli Kirmulan Miikan kanssa samaan aikaan leirillä. Olli ja Miika leireili korkealla Teiden juurella, kun taas me asuimme lähellä merenpinnan tasoa saaren eteläosassa.
Leirillä noudatimme Sepin ennalta suunnittelemaa harjoitusohjelmaa, joka aluksi noudatti perinteistä kevyen, kovan ja pitkän päivän rytmitystä. Toisella viikolla pidennettiin kaavaa seuraavanlaiseen rytmiin: kevyt, kova, kova, pitkä, pitkä, kevyt ja kevyt. Tällöin harjoituskuormaa kertyi vähän enempi, mutta siitä toisaalta myös palauduttiin.
Leirin kovia harjoituksia oli oikeastaan kolmenlaisia: 2*4*5′ mäkivedot, 30′ TV + 10′ VL ja sitten perinteinen 2*20′ VL eli vauhtileikittely. Mäkivedot olivat ihanteelliset tehdä Teneriffan pitkissä mäissä. Teimme tämän treenin asfaltilla, jolloin pystyimme paremmin keskittymään itse juoksemiseen ja juoksutekniikkaan. Oikeastaan muut treenit teimmekin sitten hiekkapoluilla tai -teillä, joita kyllä löytyi riittämiin.
Moniin pitkiin treeneihin ajoimme ylös vuorille, jolloin pääsimme nauttimaan parhaista poluista ja maisemista. Välillä priorisoimme kuitenkin palautumisemme ja kävimme lenkillä lähimaastossamme suoraan kämpiltä, jossa oli myös loistavia hiekkapolkuja kumpuilevassa maastossa.
Cold therapy and food – all what you need after a hard session. Kylmähoitoa ja syömistä kämpillä.
Kaikkiaan leiri meni hyvin. Pystyimme tekemään pääharjoitukset pääosin palautuneina, mutta tarvittavaa rasitustakin kertyi. Tästä on hyvä jatkaa kohti helmikuuta ja lajinomaisempaa harjoittelua.
– Anton ja Elias
Kuukka Bros 