Kurkistin tänään parvekkeelle ja huomasin että kauden 2017 jälkipyykki on jäänyt pesemättä. Kirjaimellisesti parvekkeelta löytyi viimeisten kisojen vaatteet numerolaput paidoissa, varakompassit ja geelit trikoiden taskuissa. Tuumasin ajan olevan kypsä ja nostin vaatteet pesukoneeseen, tuleehan Sm-erikoispitkästä kohta jo viisi viikkoa.
Marraskuu on ihan hyvä aika pestä pyykkiä ja katsoa taaksepäin. Avata harjoituspäiväkirjan hien liimaamat sivut ja karttakansion analyysit. Oma kauteni oli varsin kaksijakoinen. Emme ole kovin innokaita asettamaan tulostavoitteita, mutta kun niitä usein kysytään niin tuleehan niitä sitten mietittyäkin. Viime kaudelle olin pohtinut tavoitteikseni päästä MM-kisoihin Viroon ja muutenkin menestyä mieluummin MM-kisojen lisäksi maailmancupeissa ja muissa isoissa kisoissa. Noh, en päässyt MM-kisoihin enkä niittänyt tyydyttävää menestystä maailmacupeissa tai World Gameseissa. Aina en ollut parhaimmillani, joskus olin. Aina en suorittanut hyvin, joskus suoritin ihan kelvollisestikin. Saatoin juosta jopa lähelle omaa tasoani mutta ns.aiemman saapumiserän maajoukkueravurin sanoin: ei silti tarvitse olla tyytyväinen siihen omaan tasoon. Näin jälkikäteen katsottuna oli kuitenkin todella hienoa ja tärkeää edustaa Suomea kolmella mc-kierroksella ja Puolan World Gameseissa.
Mitä tulee sitten kotimaan kisoihin niin nehän menivät ihan hyvin. Keväältä yhden näyttökisan voitto ja syksyltä kaksi Suomen mestaruutta, väliin kaikenlaisia muita kisoja. Syksyn isoimman yllätyksen koin Sm-sprintissä jossa ujutin Nonamen juoksuhousujen plakettitaskuun neliskulmaisen esineen joka tuntui yllättävän lämpimältä reittä vasten. Edellispäivän teräväkulmainen ja jäätävän kylmä Sm-viestin nelosplaketti vaihtui seuraavan päivän melkein pyöreäreunaiselta tuntuvaan nelossijan palkintoon.
Kun muistelee menneitä niin seuraviestithän nousevat usein ensimmäisenä mieleen. Niin myös tänä vuonna, Tiomilan vitossija, Jukolan pronssi ja 25Mannan voitto ovat hienoja saavutuksia mutta tarinat niiden takaa parhaiden kavereiden kanssa ovat paljon tärkeämpiä.
-Elias
Kuukka Bros 