KYLLÄ SE SIITÄ

Kulunutta sanontaa käyttäen kevätkausi on taputeltu. Tai ei aivan – tätä naputellessa Antulla on edessä vielä sotilaitten MM-kisat Haminan suunnalla ja molemmilla veljeksillä tietenkin Jukola.

Mutta tarkoitankin Eliasta, jonka kevätkausi taputeltiin muutaman viikon aikana huhti-toukokuussa niin, ettei oikein huomattukaan. Kuuden viikon aikana tuli kolmetoista kivikovaa starttia, päällekkäin menivät Huippuliiga, maailmancupin näyttökisat, MM-näyttökisat, SM-keskari ja maailmancup.

Ja käteen ei jäänyt mitään, MM-paikka jäi haaveeksi.

Noista kolmestatoista kilpailusta Elias juoksi terveenä kaksi tai kolme, emme pysty sitä jälkeenpäinkään tarkemmin sanomaan. Siljarasteilla meni hyvin, FinnSpringissä ei niinkään ja Tiomilassa lönköteltiin pimeässä, joten emme tarkkaan tiedä, mikä tilanne oli tuolloin. Ensimmäinen päiväkirjamerkintä kipeästä nilkasta on pari päivää Tiomilan jälkeen. Ja ensimmäiset merkinnät jostain taudista ovat Sipoon sprintin tienoilta.

Olimme tietenkin yhteydessä lääkäriin ja saimme juoksuluvan jokaiseen kilpailuun. Nilkka meni pikku hiljaa huonommaksi ja magneettikuvattiinkin Viron testikisojen jälkeen. Ei mitään vakavaa, nivelkapseli vain ärtynyt, kaikki ehjänä. Flunssa tai mikä lienikin kulki omaa latuaan ja heitti parin päivän kuumeen ennen Viron kisoja.

Hyvän alun jälkeen sijoitukset putosivat reilusti, kärkivauhtiin ei ollut asiaa. Koen epäonnistuneeni valmentajana, kun en ymmärtänyt, että huolimatta pisteitä huutavista sarakkeista olisi pitänyt jättää kisoja väliin ja antaa nilkalle edes mahdollisuus parantua. Lopputulos ei olisi ollut ainakaan huonompi.

Tunnustan, etten juurikaan perehtynyt matematiikkaan, enkä miettinyt valintoja pistetaulukkojen mukaan. En ymmärtänyt, että niitä tuijotettiin sillä vakavuudella, että meidän ainoa mahdollisuutemme olisi ollut tähdätä harkintapaikkaan.

Pistetaulukko loi tilanteen, jossa urheilijat suunnistivat valitsijoita varten, taulukko oli antamassa valitsijoille matemaattisen perusteen. Tietenkin jälkeen päin on syytä miettiä, oliko kilpailuohjelma valmennuksellisesti kelpo ja esimerkiksi sitä, oliko järkeä pisteyttää takaa-ajokisa. Siis kilpailu, jossa kärjessä lähtenyt Martin Regborn juoksi loppulenkin väärällä kartalla ja silminnäkijänä voin sanoa, että ainakin yksi kilpailija suunnisti ilman karttaa.

Valintojen kanssa olen ollut tarpeeksi tekemisissä osatakseni sanoa, että matemaattista perustetta ei tarvita. Valitsijan on vain valittava joukkue, jolla uskoo olevan parhaat menestymismahdollisuudet, näytti taulukko mitä tahansa.

Ja uskon valitsijoiden näin toimineenkin. Eikä minulla ole mitään tarkoitusta sanoa, että MM-joukkueeseen tulivat väärät urheilijat. Jokainen heistä on paikkansa ansainnut ja kannustan heitä vilpittömästi menestykseen. Eikä se, että Elias ei tavoitteeseensa yltänyt ainakaan pienennä  iloamme siitä, että valmennusryhmäämme kuuluva Einari kisoihin valittiin.

Vaikka haluankin sanoa, että se on ollutta, mikä mennyttä ja nyt katse eteenpäin, tiedän ettei urheilija valintoihin suhtaudu olankohautuksella. Urheilijan pitääkin olla tulokseen pettynyt.Elias mc long

Minulla on tästäkin kokemusta. Vajaat 40 vuotta sitten MM-suunnistettiin Norjassa. Valintakriteereiksi oli ilmoitettu menestyminen aikaisemmissa kansainvälisissä kilpailuissa sekä MM-katsastus. Olin edellisen vuoden PM-kilpailussa paras suomalainen ja kevään monimaaottelussa niinikään paras suomalainen. Katsastuskilpailussa olin neljäs.

En kuitenkaan mahtunut viiden suunnistajan joukkueeseen. Kun kuulin valintatuloksen puhelimitse, konkreettisesti uutisesta kärsi liinavaatekaappimme yläkomeron ovi. Tuoli, jolla istuin törmäsi siihen  voimalla. Ja huomaa nyt, että tässä puhutaan minusta, ei Eliaksesta, joka on fiksu mies.

Tuon valinnan jälkeen muuten tein ”huovilat” eli pyysin kirjallisen selvityksen valinnan perusteista. Silloinen  liiton sihteeri Matti Nummela vastasi kirjeellä, jossa luki ”valiokunnan puolesta kerron, että kohdallasi ilmoitettuja valintakriteerejä ei voitu noudattaa”.

Joustavuutta löytyi siis jo silloin.

Nyt Elias on juossut reilun viikon hyvällä alustalla ja nilkka on paljon parempi. Nilkkahan loukkaantui talven harjoitusleirillä pahasti ja suunnistaja itse on sitä mieltä, että hän kolautti sen johonkin Tiomilassa. Minä taas mietin, että jatkuva tiukka teippaus vamman jälkeen on aiheuttanut nivelkapselin ärtymisen.

Niin tai näin, Jukolaa kohti mennään hyvällä mielellä. Ja tulihan valinta World Gamesiin heinäkuun lopulla. Kyllä se siitä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mainokset
%d bloggers like this: