Road to Rauman kevätkansalliset

Niin kuin viime postauksessa vihjailin, Sveitsin pääsiäisleiri sai ansaittua jatkoa Kisakalliossa ja Varsinais-Suomessa.

Kisakallion leiri lähti aika tuhdilla treeniohjelmalla käyntiin ja ekana päivänä tempastiin neljä treeniä. Illan päätti pikamatkan yökisa Karnaisten korvessa.

Matka oli 3,8 km, nousua oli riittävästi ja kaatuneita puita rinteessä vähän liian harvassa. Heti paukusta asettelin kieleni tukevasti vyön alle. Olin ennen lähtöä tullut siihen tulokseen, ettei näin lyhyessä kilvassa ehdi pahasti väsyä, saati pummata. Kummasti kuitenkin siinä puolenvälin tienoolla muita kiinni juostessa alkoi happoa jalkoihin kömpiä. Enempi ajanhukkaa syntyi kuitenkin erilaisista yliajoista, sivuun ajoista ja liian aikaisista etsinnöistä, joita toteutin pyyteettömästi läpi loppuradan rastivälistä toiseen. Kruunasin kisan kiertämällä loppusuoralla erään lammen väärältä puolelta. Taisi siinä valmentaja Lauri miettiä, että kaikenlaisia tallaajia sitä metsään päästääkin.

Toinen päivä otettiin kevyemmin. Aamulla heräsin nk. yösuunnistuskrapulassa. Väsymys viimeyön kisasta oli sitä luokkaa, että jätin BBA:t kovemmille jätkille. Aamupäivän leiriohjelmaan (jonka olin suunnitellu Severin kanssa joskus palautuneena) oli kirjattu 5*1K suunnistusintervallit ei kovaa mutta täysiä. Lähdin alkuverkkaan Pascalin ja Flon kanssa. Alkumatka alamäkeen 4:25 vauhtia menetteli vielä. Käännöksen jälkeen ja nousun alettua poikain vauhti kiristy siihen neljän pintaan. Jättäydyin suosiolla ja rimpuilematta tästä kyydistä. On ne kovia. Itse treenissä laitoin säästelemättä kaiken peliin. Sitkeän yrittämisen jälkeen kärkipaikka irtosi vikassa vedossa. Päivää jatkettiin parin tunnin pitkällä suunnistuksella, jonka viimeisteli pitkä micro-o siinä Kupariniemen pienipiirteisimmällä piiperrysalueella.

Seuraavana päivänä hyvästelimme mainion majoituksemme Kisakalliossa ja muutimme Paraisille. Ohjelmassa olikin vain yksi treeni. Pahamaineinen pitkähkö suunnistus Karnaisten korvessa. Toisille (Severi, Flo) se oli pari tuntia, minulle noin kolme. Iltapäivällä olikin koko porukka aivan šokissa. Mitä tehdä, kun treeniohjelmassa möllöttää tyhjä aukko? Jottei maastoaskelluksemme päässyt aivan surkastumaan möyhimme Stormälön rantakallioilla maisemia ihastellen.

image

Tilannekuva merimaisemien ihastelusta (vas. Pyry, Pascal ja Anssi)

Tiistaina kaivettiin Pargas IF:n viimeisen päälle hyvä treenipaketti esiin ja alettiin niitä treenejä tosissaan työstämään. Nulto (ap.), Mågby (ip.) ja Finby (). Kaikki hienoja treenejä.

Keskiviikkona 3*2,5K s-intervallit Vånossa Eliaksen “kanssa”. Hajonnat olivat sen verran isot että paljoa ei velipoikaa näkynyt. Hajonnan lajeista etenkin fyysinen hajonta oli valtava, sillä Eliaksella kulki. Vikaan vetoon runttasin kivan näköstä avokalliomäkee ylöspäin ekan tonnin 4:30 ja aloin puuskuttaan kuin höyryveturi seuraavassa terävämmässä penkassa. Eliaksella sen sijaan hyvä vauhti jatkui maaliin asti. Päivä viimeisteltiin yömöyhimisellä Granvikissä.

image

Kävin alkuverkassa tsekkaamassa treenin ajolinjat Baknäsin linjataululta

Torstaina pitkä lenkki suunnistaen Sattmarkin maastossa. Nättiä settiä. Päivän riistahavainnot:
– Kaunis naarashirvi
– Komea metsäjänis
– Vikkelä metsäjänis valkoisessa talviturkissaan
– Neljä uljasta peuraa
– Kaksi kovakuntoista punanuttua (Elias ja Severi) jotka painoivat koko treenin rennon keveesti 32’ meikäläistä ripeemmin. Kyllä kovat on kovia!

Illalla kevyt verkka valmisteli porukan seuraavan päivän Kevätyön viestiin.

Kauden kotimainen avaus eli KYV meni pyrintöläisittäin mukavasti. Ykkösjoukkue oli ykkönen ja kakkosjoukkue (jossa meikä) viides. Myös muissa joukkueissa oli kovia onnistumisia. Oma suoritukseni oli aika hyvä jos ei lasketa vikaa rastia. No mutta kyllä se lasketaan joten suoritukseni oli tähän saumaan välttävä. Isot vuodatukseni illan suunnistusajattelustani ja ajattelemattomuudestani voi lukea täältä. Niin kuin kaikki tietävät, KYV juostiin tänä vuonna joukkuekisana eikä viestinä. Tässä oli mielestäni hyvät ja huonot puolensa. Hyvää oli se että taso oli kova kun kaikki pääsi samalle viivalle. Huonoa se että tämä ei ollut viesti ja Suomessa on nyt yksi viesti vähemmän jos tulevaisuudessa jatketaan samalla konseptilla. Onneksi AngA:n Triomila paikkaa Suomen alituista viestipulaa.

Lauantaipäivä kului Kevätyöstä toipuessa ja palautellessa kun muut treenas Paraisilla. Illalla kävin kiskomassa Pascalin kanssa paritreenin Alppilassa TuS:n treenipaketista. Mahtava maasto jälleen kerran.

Kaiken tämän leireilyn jälkeen olen kyllä täysin vakuuttunut, että kevätleirit ovat ihmisen parasta aikaa. Suunnistusmoti on korkeimmillaan, kelit paranee päivä päivältä ja kisat alkaa. Leirit kruunaa vielä loistava porukka, jonka kanssa viettäisi vaikka koko vuoden. Ei sitä moni uskokaan, kuinka hauskaa meillä on yhdessä.

Tänään sunnuntaina avattiin kotimainen kausi henkilökohtaisella puolella Rauman keväisen lyhyillä pitkänmatkan kevätkansallisilla. Suunnistus ok, mutta kulku oli sanalla sanottuna vetelä. En usko että kunto on tällä hetkellä mitenkään kovin hyvä, mutta varmaankin terävintä virettä juoksusta vei menneinä viikoilla kerrytetty kokonaisrasitus. Sijoitus oli 12. Elias voitti (tulokset) ja se piristi omaakin päivääni. Nyt on tarkoitus palautella jonkin aikaa ja katotaan miten sitten kulkee ensi viikonloppuna Siljarasteilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mainokset
%d bloggers like this: