Kuukka Bros

Kirjoitin kenkäyhteistyökumppanimme VJ:n blogiin menneistä vaivoista ja testijuoksusta. Team VJ:n sivuilla on paljon hienoja postauksia huippusuunnistajilta. Käy tutustumassa: http://www.vjsport.fi/fi/team-vj/

Tässä sama kirjoitukseni sieltä kopioituna.

Kisakallion maastotestin alkuverkassa kolautin pikkuvarpaani kiveen. Olen jonkin verran viimeisen 15 vuoden aikana metsässä juossut, mutta en ole ennen noin pahaa tälliä saanut. Hyvien suunnistuskenkien merkitystä lyhyeen vammahistoriaani ei voi vähätellä. Heiveröisillä tai kuluneilla jalkineilla olisi metsässä rymytessä saattanut tikku jos toinenkin iskeä nahkaan. Ei tuokaan kolautus mikään vakava ollut, sillä juoksin maastotestin täysiä, ja kyllä se varvas siinä mukana kulki.

Lääkäri totesi varpaan olevan murtunut tai ei murtunut. Hoidon kannalta sillä ei olisi juurikaan merkitystä, koska varpaan paranemista ei voi nopeuttaa. Hidastaa sitä toki voisi kolhimalla jalkaa uudestaan.

Seuraava viikko vierähti korvaavia harjoitteita tehden. Ulkoilmaihmiselle oli taas aikamoinen mielenterveydellinen haaste harjoitella pelkästään sisätiloissa. Vesijuoksua, crosstraineria ja pyöräilyä ym. aerobista liikuntaa kertyi viikkoon kuitenkin päälle 18 tuntia.

Vamma vaikutti vaivaavan vain kenkä jalassa. Ilman kenkää pystyi kuntopiireissä mukailemaan jokkerin ventin hyppyliikkeitä ja perjantaina juoksin paljain jaloin Pirkkahallissa tekonurmella. Sunnuntaina viilsin pienen sauman nastalenkkariin jolla juoksin kivuitta. Olin vihdoin vapaa suunnistamaan. Viimeksi olin noin pitkään suunnistamatta vuosi sitten Gran Canarian juoksuleirillä. Sunnuntain kevyessä suunnistustreenissä poskilihakset kramppasivat ylenpalttisesta hymyilystä, niin hyvät fiilikset lajin pariin palaaminen antoi.

Siitä lähtien olenkin päässyt juoksemaan joka päivä. Alkuviikko vielä himmailtiin, mutta torstaina suunnistin ensimmäisen kilpailunomaisen treenin, ja juoksu maittoi aivan mukavasti. Voin siis sanoa päässeeni helpolla tämän vaivan osalta.

Tänään lauantaina juoksin Pyynikin legendaarisen testijuoksun. Aikani 27:33 on uusi ennätykseni 41 sekunnilla. Se on myös sekunnilleen sama aika kuin Eliaksen ennätys. Tiukkaa otatusta velipojan kanssa! Toki Eliaksen ennätys on jo aika vanha (joulukuulta 2014), ja spekuloisin hänen juoksevan nykyään jonkin verran ripeämmin.

“Aikani 27:33 on uusi ennätykseni 41 sekunnilla. Se on myös sekunnilleen sama aika kuin Eliaksen ennätys.”

Tarkkaa touhua tuo isoveljen jalanjäljillä kulkeminen. Saman ikäisenä sama aika melko samanlaisissa keliolosuhteissa.

Pyynikin testijuoksua on juostu v. -87 lähtien. Yllä reittikartta ja sykekäyräni.

Testijuoksun keli oli ihan ok talvikeliksi. Tuoreen lumen alla pilkotti välillä liukkaita kohtia, mutta Sarva puri niihin kuin vihainen rakki. En usko että sulalla olisin juuri parempaa aikaa tekaissut.

Alamäkiosuudella Pyynikin näkötornilta Piispantalon mutkaan kenkä ei luistanut liukkaasta alustasta huolimatta. Keskivauhti tuolla pätkällä oli 2:48/km.

Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä. Päivät pitenee ja toivottavasti vielä vauhditkin kovenee.

– Anton

Katso lyhyt video helmikuun testijuoksusta:

Vuoden ensimmäinen maajoukkueleiri loppui tänään. Kyseessä oli testileiri Kisakallion urheiluopistossa. Kisakallio takasi taas loistavat leiriolosuhteet. Harjoituspaikat olivat kävelymatkan päässä toisistaan ja ruokahuolto pelasi moitteetta. Kaiken energian pystyi siis lataamaan harjoitteluun ja siitä palautumiseen.

Maajoukkueleirit ovat aina kuukauden kohokohtia. Pääsee harjoittelemaan kovatasoisessa seurassa ja näkemään missä oman kunnon osalta mennään verrattuna kilpakumppaneihin. Leirit ovat myös mukavia sosiaalisia tapahtumia, joissa pääsee juttelemaan kavereiden kanssa.

Tällä leirillä hienoa oli lisäksi se, että aikuismaajoukkue leireili melkein samalla ohjelmalla meidän nuorten kanssa. Pääsi näkemään Suomen huippuja ja myös juttelemaan lapsuudesta asti idoleina olevien urheilijoiden kanssa. Lyhyetkin keskustelut  maailmanmestareiden Mårten Boströmin ja Pasi Ikosen kanssa olivat hienoja.

Leiri alkoi 5000 m ratatestillä Espoossa. Tavoitteena oli lähteä juoksemaan 3:10 tonneja. Kärkiletka karkasi melko pian ja juoksin alussa kakkosletkan kärjessä. Kaksi ekaa tonnia meni hyvin väliajan ollen 6:18. Sitten en enää pysynyt aikataulussa ja 3000 m väliaika painui aikaan 9:34. Onneksi Heikkilän Tuomas lähti vetämään letkaa ja sain hänestä hyvän peesin loppumatkaksi. Tuomas jaksoi hyvin loppuun asti juosten aikaan 15:49. Itse jäin täysin vaille loppukiriä ja ajaksi kirjautui 15:55.

Syksyllä juoksin saman testin aikaan 16:50 eli nyt lukemat olivat paljon kauniimpia. Uusi ennätys tuo ei kuitenkaan ollut, sillä ehdin pari viikkoa sitten juosta ajan 15:46. Sen sijaan Elias juoksi hienosti uuden ennätyksensä 15:27. Testin tulokset.

5000 m kärkiletkaa. Edestä Elias Kuukka, Mårten Boström, Severi Kymäläinen ja Otto Sund.

”Elias juoksi hienosti uuden ennätyksensä 15:27.”

Perjantaina tehtiin ominaisuustestit. Liiton testit koettelevat nopeutta (200 m), kehonhallintaa (rekkitangossa), 10-loikkaa ja kestovoimaa (jännehyppyjä minuutin ajan). Nuo eivät suoranaisesti kerro suunnistussuorituksesta, mutta testaavat nimensä mukaisesti suunnistuksessa tarvittavia eri ominaisuuksia.

”Suunnistus vaatii vain nämä ominaisuudet.” Kuva ja sitaatti: Antti Örn.

Leiriä jatkettiin lauantain maastotestillä. Ratana toimi syksyllä lanseerattu maailmanmestari Janne Salmen suunnittelema 10 km koettelemus. Maastotestin osa-alueet kattoivat kaiken ylä- ja alamäistä metsä- ja tiealustaan. 20 cm lumimäärä teki testistä lievästi sanottuna työlään. Lähdin matkaan aavistuksen liian kovaa vauhtia jota jaksoin hyvin ensimmäisen kierroksen. Jalat eivät olleet palautuneet aikaisemmista päivistä ja vauhti alkoi hidastua. Viimeiset kolme kierrosta tuntuivat olevan aina edellisiä pidempiä.

Maastotestin raastoa. Rasteilla yritin muistaa painaa väliajan.

Loppuaika 60:30 on noin viisi minuuttia testin voittaja Topi Raitasen aikaa huonompi. Joten testin jälkeen ei sinänsä ollut juhlan aihetta, sillä noin 30sek/km turpaan on kyllä paljon. Onneksi testi toimi kaikesta huolimatta hyvänä lajinomaisena treeninä ja kevääseen on vielä hyvin aikaa.

Elias juoksi syksyllä saman testin aikaan 52:34. Nyt meni lumisissa olosuhteissa yli 58 minuuttia.

Seuraavat viikot kuluvat talviharjoittelun merkeissä. Olosuhteiden puitteissa mahdollisimman lajinomaisesti, mutta loppujen lopuksi varmaankin tulee hiihdettyä aika paljon, ainakin viime viikkoihin verrattuna.

”Varmaankin tulee hiihdettyä aika paljon”

– Anton